Maisema jäässä

Tammikuussa ollaan saatu lunta, lunta, lunta sekä piukeita pakkaspäiviä.

Me ihmiset osataan pukeutua lämpimästi ja koirille on tossuja myöten lämmintä vaatetta lenkkeilyjen ajaksi, mutta nuo luonnossa elävät  eläimet - heillä on kylmä.

Surettaa suuresti 😭

Vääksyn kanavallakin on sula alue pienentynyt minimiin.
Vielä sorsille on uintipaikka, mutta jos pakkaset jatkuu, niin sula-alue pienenee entisestään.

Mihin nuo siivekkäät silloin menevät . . . . ?

Ensi yöksi  on ennustetaan talven kylmintä.

Takkaa lämmitetty ja illalla pissatetaan pimut vain pihalla. 

Päivällä tehtiin lähes tunnin mittainen kakatuslenkki toppavaatteet ja tossut tassuissa. Kukaan koirista ei näyttänyt palelemisen merkkejä.
Iltapäivän he sitten nukkuivatkin peittojen alla tyytyväisinä 😃

💗      💗      💗

Maa on niin kaunis

Parin asteen pakkanen, korvia vihlova viima, mutta
maisema kuin upeimmasta taideteoksesta.

Ja yksinäinen sydän matkanvarrella 💚

2. tammikuuta 2019

On lunta tulvillaan

Viimeöinen myrsky toi tullessaan kylmän viiman ja lunta ihan kiitettävästi.
Aamulla pääsi heti rämpimään nilkat lumessa lintujen ruokintapaikalle.

Iltapäivästä kävimme Lahdessa ostoksilla.  Pandolle taas hankittiin niitä hänelle sopivia ruokalihoja sekä pureskeluherkkuja sekä linnuille oma satsi ruokaa.

Yläkerran hämyssä pidin oman pienen joogasession. 
Toivoisin voivani hiljentyä  joka päivä tuokioksi  joogaamaan, joko aikaisin aamulla tai sitten illalla. Myös meditoimaan haluaisin oppia ja pienin "askelin"pyrinkin sitä harjoittamaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin.

Toiveenani on löytää sisäinen rauha ja oppia jotain uutta tästä meidän universumistamme 💜

20. päivä kohti joulua

Illassa oli tunnelmaa ja taikaa.

Asikkalan seurakunta on kuulema perinteisesti joka joulukuu järjestänyt nuotiolauluillan lähimetsässä.  Tänään oli pakkasta oli -6 astetta, sellainen kirpeä pakkanen.

Pakkasin reppuuni varmuuden vuoksi huovan, varahanskat ja istuinalustan sekä termospullollisen sitruunateetä. Pukeuduin tuplakerrastoon, paksuun toppatakkiin, paksuun huiviin ja huovutettuun hattuun. Mukaan tuli myös taskulamppu ja lyhty.

Hain uuden ystäväni Sannan mukaan ja suuntasimme kohti loimuavaa nuotiota.

Ilta oli taianomainen ja levollinen.

Kiitos Sanna seurasta 💖

19, päivä kohti joulua

Lumisade jatkui lähes koko päivän.
tykkääs suunnattomasti lumesista maisemista,
olen talven lapsi.

Tänään kävin aivan yksin kääntymässä Kanavalla.
Toisinaan pienikin rauhallinen kävelytuokio yksin antaa suunnattomasti 

lisää voimia jaksamaan loppupäivän velvollisuudet.

Kanavalla oli lumista ja rauhallista,
vain muutama kävelijä ja hekin kanavan toisella puolella.
Sain todellakin olla rauhassa, vaikka mielelläni usei jäänkin toviksi juttelemaan vastaantulevien kanssa.Täällä on mukavia ihmisiä ja aina jotain jutuntynkää löytyy höpötettäväksi.

Kun appiukko oli ruokittu lähdettiin pikavisiitille kahden muksun luokse
ja vietiin Korvatunturin tonttujen paketteja ( tosin toistaiseksi vielä varastoon piiloon ).

Kauppareissu Lahden Karismassa oli "päätä huimaava" - väkeä oli hieman liikaa meikäläisen mielelle. Piti kuitenkin käydä ostamassa koirien raakalihaa, tai tarkennettuna Pandolle, sillä hänellä on erikoisruokavalio mitä ei tavallisista ruokakaupoista saa. Pitää olla vehnätön ja lihoista vain poro, peura, hirvi ja hevonen ei aiheuta allergisia oireita. Tulee kalliiksi kun normilihat ei sovi - mutta mitä ei rakkansa hyväksi tekisi. Olisihan niitä Hyperallergisia kuivapapanoita, mutta mieluiten tarjoan oikeata ruokaa ( lihaa sekä riisiä ja kasviksia ).
Ja tietenkin puruluita ei tälle koiralle löydykkään kuin hyvällä tuurilla eläintarvikekaupoista.
Tänään löysimme hevosen nahasta tehtyjä liuskoja mitä prinsessamme voi jyrsiä.
Olen siis tyytyväinen, nyt on Pandollekin jouluksi ja tämän vuoden loppuun ruokakuppiin sapuskaa.

Kiitos tästä päivästä.

11. päivä kohti joulua

En tiedä mihin tämä päivä karkasi - aika vaan kului hurjan nopeasti.

Pitkästä aikaa sairastelun jälkeen ensimmäinen kävelylenkki koirien ja miehen kanssa.
Kyllä otti koville.

Kävelypolut oli jäiset ( onneksi oli nastakengät),
kylmä viima puhalsi kasvoihin, mutta sisältäpäin oli tuskan hiki
- voimat kyllä niin vähissä lähes kolmen viikon makoilun jäljiltä.

Yhtään valokuvaa en metsästä tajunnut ottaa,
enkä koko päivänä kuvannut muuta kuin meidän tyttöjen makoilua sohvalla.

2. päivä kohti joulua

Linnut ovat ennen meidän heräämistä pitäneet ilmeisesti meditaatio- tai mindfulness-harjoituksen kun pihalla kivikokoelmani ympärillä oli paljon jälkiä.

Olen tykästynyt valkoisiin pallovaloihin, en vielä vain tiedä lopullista paikkaa niille.
Nyt ne saavat toistaiseksi loistaa sohvan yläpuolella ikkunankarmista roikkuen.

Olin ulkona vain sen ajan kun vein linnuille ruokaa.
Eilinen tuuli oli rauhoittunut ja oli pari astetta pakkasta. Lunta oli yön aikana hieman satanut, oven edessä olevalla pöydällä kanervan oksilla oli hienoinen lumihuntu.

Haluaisin niin jo parantua ... huomenna varaan uuden ajan lääkärille - tämä tauti vaatii ilmeisesti antibiootin. Mun on ihan pakko parantua ensiviikonlopuksi....

Illan jo hämärtyessä

matkaan harrastukseni pariin.

Vääksy on iltaisin jotenkin salaperäisen näköinen.

Ostarilla (kauppojen ympärillä) liikkuu ihmisiä, mutta jo kanavan kulmilla on hiljaisempaa.

Nytkin vain pari koiranulkoiluttajaa oli kävelemässä ja pari autoa ajoi vastaan - ei ollut ruuhkaa kylätiellä 😃

Joku ilta täytyy mennä kävelemään kanavalle, luulisin, että sieltä saisi kiehtovia ja tunnelmallisia kuvia, tosin ensin odotan lämpimämpiä ilmoja . . . tänään meillä mittari näytti -19´ astetta.

Pakkasilla mennään

Nyt pakkasia on pidellyt jo pari viikkoa - uskomatonta, ei vesisadetta "pitkään" aikaan ☺

leveät polut ja sininen hetki

Tänään saatiin  hämmästellä ja ihastella Asikkalan kunnan aurausstrategiaa,
sillä metsän reunassa kapea luminen polku oli muuttunut  highway´ksi.

Kyllä kelpasi nyt tallustella koirien kanssa,
ei mennyt lumet kengänvarsiin, eikä enää tarvinnut hikipäissä rämpiä lumessa.

Kauppareissun jälkeen sain vielä kotimatkalla ihastella
alkuillan sinistä hetkeä.

melkein 3 koota

30.päivä

Torstaina tein tyhmästi, kun lenkillä tuli hiki ja avasin takkini vilvoitellakseni.
 Niinpä eilen ja tänään oon ollut vain sängynpohjalla.
Kun ei kuume nouse, niin jäseniä kolottaa ja päätä särkee niin, että räjähtää.

Siispä kuvia en ole pahemmin tänään ottanut.

mutta melkein 3 koota löysin kuvattavaksi,
-kukat, kynttilät ja k(g)lögi.

Kun mustaherukkamehu alkoi "tökkimään", niin onneksi muistin
Vääksyn Reko-ryhmästä ostamani (sijaitsee Lammilla)  Kuusamon Mansikkatilan omenaglögin. 

Lisäksi fiilistelin kynttilöillä ja ihastelin kukkivaa joulukaktusta.

Toivottavasti huomenna olo olisi jo parempi.

On lunta tulvillaan . . .

23.päivä joulukuuta

Nyt on joulupukilla hyvät kelit lähteä duuniin.
Meillä ainakin junta alkoi satamaan jo aamulla.

Iltapäivästä kun kävin kaupoilla oli lunta satanut jo paljon ja näkyvyys huono.

Appiukko haettiin meille ( ja huomennakin haetaan ) aikaa kuluttamaan, ettei tarvitse olla yksin.

Ruokailtiin, kahviteltiin  ja maisteltiin hyvää glögiä pipareita nakerrellen.

Näin "viimetipassa" sai pihan suuri rodokin juhlavalot, sellaiset hillityt ja kevyet.

Me ei tykätä "tivolimeiningistä" kirkkailla monivärisillä lampuilla.
*Vähempi on parempi* - on meidän mottomme

Vaikka ukkokulta oli iltapäivästä pyörinyt pihalla lumilingon kanssa " talvi-illan valssia",

oli pihalyhdyt kaivettava kaivonkannen päältä lumen alta esiin.
Tänään oli siis TODELLAKIN luminen päivä!

Puoli Suomea lumipyryssä

12. joulukuuta

Aikaisin aamusta se alkoi ja lähes puoleen yöhön täällä vääksyssä kyläili,

meinaan lumipyry joka valtasi puoli Suomea.

Helppohan minun oli kylille ajaa ja käydä appiukolle ruokaa laittamassa vaikka hurttavankkuri oli hetkessä lumen peitossa,  mutta ukokulta lähti aamusella ajelee hirmusessa säässä Lappeenrantaa ja illan hämärässä vasta kotia saapui.

Pikkasen olin koko päivän hermona hänen vuokseen ja suojelusenkelitkin mukaan matkaan lähetin ja onneksi sain hänet terveenä kotia.

Ei siellä tänään varmaan kukaan huvin vuoksi liikenteeseen lähtenyt.

voihan luistelurata

sunnuntai 10.12

toinen adventtisunnuntai

Iltapäivästä lähdinne koirien kanssa kävellen käymään appiukon luona varmistamaan, että hän muistaa / jaksaa syödä lounaansa.

Kävelymatkasta tulikin seikkailu,

kävelytie oli aivan jäässä - kuin luistelurata.
Meillä oli onneksi nastakengät, mutta koirilla oli vaikeaa, sillä lumireunus oli jäinen ja epätasainen.
Selkis ja Pando hallitsivat jäällä kävelyn yllättävän hyvin,
mutta Grace Koikkalaisella oli vaikeuksia pitkien honteloiden koipien vuoksi.

Onneksi pääsimme terveinä perille vanhuksen luokse.

Onneksi appiukolla oli hedelmiä ja suklaata,
että saimme nostatettua diabetikon verensokerin ajoissa, sillä ei hän olisi itse kyennyt keittää perunoita ym..
Yhdessä kasasimme aterian lautaselle ja hän pääsi syömää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kotimatkalla hiekoitustraktori heitti hiekat kävelytien keskiosaan,
mutta reunat oli edelleen jäässä.
Siispä samanlaiset sembalot kotiin päin tultaessa illan jo hämärtyessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - 

Iltasella ukkokulta paistoi meille ihanan näköisen ja makuisen sydänpannarin.
Kyllä tykkäsin kovasti.

Kiitos rakas!

kasvihuoneessa ja valkolehdokki

Kasvihuone on talven jäljiltä onneksi vielä pystyttä.
Kattoikkuna tosin kevään myrskytuulissa irtosi pari kertaa ja on nyt fiksattu pysymään koko ajan kiinni. Kylmä ilma tulee siitä sisälle ja jouduin kylmänä kesäkuuna pitämään siellä hallaharsoja sekä polttamaan siellä kynttilöitä ettei taimet palellu.

Juhannuksen jälkeen löydettiin meidän lähimetsästä vuosia etsimämme  VALKOLEHDOKKI,

Ollaan niin happy löydöstämme.

Kukan tuoksu oli jo hiipunut, mutta ensi vuonna osaamme ajoissa etsiä kyseiset kukat,

sillä valkolehdokin tuoksu on niin huumaavan barfyyminen.

perjantai 2.kesäkuuta 2017

Näin jälkikäteen alkukuun juttuja .

Kylmä ilma jatkui ja kasvihuoneessa oli jo istutettu tomaatin taimia.

Kaiken lisäksi katon tuuletusikkuna oli rikki ja olin korjannut sen "jeesus-teipillä".

Laitoin taimille verhokankaan ympärille ja kaksi kynttilää yöksi palamaan.

Kunhan siellä pysyisi edes  +5 astetta, niin tomaatti saattaisi selvitä.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesäkuu alkoi vallan mainiosti

- meinaan satamalla rakeita.

Lauantaina kanavalla

Palmusunnuntain aamu

Aika kalsean näköinen aamu, linnut nokkivat kylmissään jyviä - olen vielä ruokkinut heitä kun maa vielä jäässä.

Ei näy tiellä noitia eikä muitakaan virpojia, ovat varmaankin aamu-unisia. Saattaahan se olla niinkin, etteivät uskalla tulla kun portissa on varoituskyltti vapaana olevista koirista.

Herkkujakin ollaan varattu, mutta kyllä meidän isäntä ne syö pyytämättäkin 😁
Nyt lähden hakemaan kanisterin täydeltä koivun nektariinia 🍹

Aurinkoista palmusunnuntaita porukoille 🌼

viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.