ihana tuokio itseni kanssa

16.4.2019

Norlininpuisto - Vääksy

💗 💗 💗 💗

19, päivä kohti joulua

Lumisade jatkui lähes koko päivän.
tykkääs suunnattomasti lumesista maisemista,
olen talven lapsi.

Tänään kävin aivan yksin kääntymässä Kanavalla.
Toisinaan pienikin rauhallinen kävelytuokio yksin antaa suunnattomasti 

lisää voimia jaksamaan loppupäivän velvollisuudet.

Kanavalla oli lumista ja rauhallista,
vain muutama kävelijä ja hekin kanavan toisella puolella.
Sain todellakin olla rauhassa, vaikka mielelläni usei jäänkin toviksi juttelemaan vastaantulevien kanssa.Täällä on mukavia ihmisiä ja aina jotain jutuntynkää löytyy höpötettäväksi.

Kun appiukko oli ruokittu lähdettiin pikavisiitille kahden muksun luokse
ja vietiin Korvatunturin tonttujen paketteja ( tosin toistaiseksi vielä varastoon piiloon ).

Kauppareissu Lahden Karismassa oli "päätä huimaava" - väkeä oli hieman liikaa meikäläisen mielelle. Piti kuitenkin käydä ostamassa koirien raakalihaa, tai tarkennettuna Pandolle, sillä hänellä on erikoisruokavalio mitä ei tavallisista ruokakaupoista saa. Pitää olla vehnätön ja lihoista vain poro, peura, hirvi ja hevonen ei aiheuta allergisia oireita. Tulee kalliiksi kun normilihat ei sovi - mutta mitä ei rakkansa hyväksi tekisi. Olisihan niitä Hyperallergisia kuivapapanoita, mutta mieluiten tarjoan oikeata ruokaa ( lihaa sekä riisiä ja kasviksia ).
Ja tietenkin puruluita ei tälle koiralle löydykkään kuin hyvällä tuurilla eläintarvikekaupoista.
Tänään löysimme hevosen nahasta tehtyjä liuskoja mitä prinsessamme voi jyrsiä.
Olen siis tyytyväinen, nyt on Pandollekin jouluksi ja tämän vuoden loppuun ruokakuppiin sapuskaa.

Kiitos tästä päivästä.

18. päivä kohti joulua

Aikaiset vieraat.

Kävin ruokkimassa linnut, ennen kuin päästän koirat pihalle aamupissalle.
Nyt kun on pumpulinen lumipeite pihalla, niin näkee aikaiset vierailijat.

Jo vuosia on pihamme läpi kulkenut kissa toiselle tontille. Jäljet alkaa portilta, kulkee talon seinää pitkin aidan reunasta pihan perimmäiseen nurkkaan. Loikkaus aidan yli ja hän on poistunut pihaltamme.

Ja koiramme on vauhkona, pisulle meno unohtuu kun nenät maata raahaten kolmikko nuuhkii tontin vierailijat. Onneksi eivät hyppää aidan yli jälkien perään.
Ja tämä toimitus toistuu joka ikinen aamu.
En tiedä onko kyseinen katti palaamassa yöjuoksulta kotiin, vai matkalla päivätansseihin - meidän tontin läpi hän jokatapauksessa oikaisee.

Pihalla näkyi myös lukuisia hiirenjälkiä lintujen ruokintapaikalla.

3.päivä kohti joulua

Aamulla kello herätti jo aikaisin.

Teevesi kiehumaan, sytytin kynttilän ja laitoin villasukat jalkaan.
Se tapa taitaa olla minun pyhä kolminaisuus - tykkään aamuista jolloin saan hiljaisuudessa virittäytyä uuteen päivään.  Tosin parin viikon aikana aamun kohokohta on se, että juon jotain lämmintä ja saan ilman kulkemaan nenän ja suun kautta - tää räkätauti alkaa käydä hermoille.

Tasan 8.00 soitin terveysasemalle ja sain jo aamupäiväksi ajan ensin hoitajalle, joka otti verikokeella tulehdusarvot sekä mittasi kuumeen.
Sen jäkeen pääsin suoraan omalääkärille.
Meillä täällä Asikkalassa toimii kiitettävästi tuo terveydenhuolto verrattuna stadin toimintaan.

Lääkärillä on aina aikaa jutella potilaan kanssa, vaikka joutuvatkin pitämään aikatauluista kiinni ihan niinkuin muuallakin.
Ja apteekkikäyntihän siitä tuli sekä kahdeksan päivän vahva antibioottikuuri.

Näillä mennään nyt sitten tämä viikko ...

Illalla saimme vielä Villa Urpulaan kevyt lumisade.
Käytin pimut illan pimetessä pihapissalla ja nautin lyhyestä ulkoilutuokiosta.

Olen muutaman päivän pidättäytynyt koiralenkeistä, mies on ne hoitanut sillä todellakaan en olisi portilta pidemmälle jaksanut kävellä ilman pyörtymistä.

Tosi nopeasti kunto heikkenee tällaisen räkätaudin seurauksena.

No nyt on eka antibiootti otettu ja rukoillen toivon sen alkavan tehoamaan nopeasti,
sillä mun on pakko parantua viikonlopuksi ...

2. päivä kohti joulua

Linnut ovat ennen meidän heräämistä pitäneet ilmeisesti meditaatio- tai mindfulness-harjoituksen kun pihalla kivikokoelmani ympärillä oli paljon jälkiä.

Olen tykästynyt valkoisiin pallovaloihin, en vielä vain tiedä lopullista paikkaa niille.
Nyt ne saavat toistaiseksi loistaa sohvan yläpuolella ikkunankarmista roikkuen.

Olin ulkona vain sen ajan kun vein linnuille ruokaa.
Eilinen tuuli oli rauhoittunut ja oli pari astetta pakkasta. Lunta oli yön aikana hieman satanut, oven edessä olevalla pöydällä kanervan oksilla oli hienoinen lumihuntu.

Haluaisin niin jo parantua ... huomenna varaan uuden ajan lääkärille - tämä tauti vaatii ilmeisesti antibiootin. Mun on ihan pakko parantua ensiviikonlopuksi....

vääksyssä liikennevalot

Vääksyn kanava on saanut väliaikaiset liikennevalot.

tänäänkin kohti mielenrauhaa

Aurinkotervehdys B

Mielettömän yksinkertaisen ihana idea laittaa lyhty tuollaiseen oksaan roikkumaan.
Iltahämärissä valo loisti kutsuvasti.

Näitä askelia seurasin seuraavien lyhtyjen luokse . . . 

ja rappuja kiiveten kohti valoon ja lämpöön,
sisälle Joogasalonkiin.

Omaa jogia etsimässä

Vääksyn Joogasalongissa

Lähteminen,

etenkin -19 asteen pakkasella kun auto on jäässä,
ikkunat on jäässä ja kun on unohtanut ajoissa laittaa auton lämpenemään,

- on hankalaa lähteä lämpimästä kodista liikenteeseen pimeään.

Mutta kun pääset kotiportista ulos, piristyy mieli ja tulee halu päästä sinne nopeasti.

Joogasalonki on Vanhassa Vääksyssä, juuri sopivassa vanhojen talojen miljöössä . Vaikka "iso tie" (Lahti-Jyväskylä) on ihan vieressä, ei pihalle päästessä edes huomaa autojen liikennettä - kuin ryhdikässaapuisi rauhan kehtoon. Talo on kaunis, varmaankin jo 100 vuotta vanha, korkea ja ryhdikäs, mutta niin kutsuva. Näin talvella lyhdyt rappusilla kutsuvat astumaan sisään.

Eteisessä tunnelmavalot ja pienet rauhoittavat koristeet luovat jo levollisen mielen.

Aulaan astuessa pönttöuunien pehmeä lämpö hyväilee kylmiä poskipäitä ja hymyilevä

Joogaohjaajamme Linda tervehtii korituolissa istuen.

Tuonne on joka kerta niin mukava mennä rauhoittumaan ja rentouttamaan väsynyttä minääni.

ja tietenkin hellästi venyttämään kireitä lihaksia.

Ja se autuaan levollinen mieli ja vartalo,

mikä kasaa itsensä hymyssä suin

ja suuntaa autonsa kotiin  karvakoirien

ja ukkokullan luokse.

Tunti vain itselle

- ja sillä jaksaa taas tulevan vaiherikkaan viikon eteenpäin.

Illan jo hämärtyessä

matkaan harrastukseni pariin.

Vääksy on iltaisin jotenkin salaperäisen näköinen.

Ostarilla (kauppojen ympärillä) liikkuu ihmisiä, mutta jo kanavan kulmilla on hiljaisempaa.

Nytkin vain pari koiranulkoiluttajaa oli kävelemässä ja pari autoa ajoi vastaan - ei ollut ruuhkaa kylätiellä 😃

Joku ilta täytyy mennä kävelemään kanavalle, luulisin, että sieltä saisi kiehtovia ja tunnelmallisia kuvia, tosin ensin odotan lämpimämpiä ilmoja . . . tänään meillä mittari näytti -19´ astetta.

melkein 3 koota

30.päivä

Torstaina tein tyhmästi, kun lenkillä tuli hiki ja avasin takkini vilvoitellakseni.
 Niinpä eilen ja tänään oon ollut vain sängynpohjalla.
Kun ei kuume nouse, niin jäseniä kolottaa ja päätä särkee niin, että räjähtää.

Siispä kuvia en ole pahemmin tänään ottanut.

mutta melkein 3 koota löysin kuvattavaksi,
-kukat, kynttilät ja k(g)lögi.

Kun mustaherukkamehu alkoi "tökkimään", niin onneksi muistin
Vääksyn Reko-ryhmästä ostamani (sijaitsee Lammilla)  Kuusamon Mansikkatilan omenaglögin. 

Lisäksi fiilistelin kynttilöillä ja ihastelin kukkivaa joulukaktusta.

Toivottavasti huomenna olo olisi jo parempi.

Kinkkurulla uuniin.

Kello 07.00 - villa Urpulassa vielä hiljaista, ympäri huonetta  kuuluu vain rauhallista tuhinaan. Vain keittiöstä kuuluu hiljaista ääntä kun  pieni kinkkurulla tuleville matkalaisille sujahtaa uuniin ja emäntä sipsuttelee toviksi takaisin sänkyyn silmiä lepuuttamaan.

❤ Rauhallista aattoaamua kaikille maailman ihmisille ja eläimille ❤