23. päivä kohti joulua

Vegeä joulupöytään.

Tein kokeeksi ensikertaa seitankinkusta aterian porkkanalaatikon kanssa.

Tarkoitus olisi syödä tuota muiden jouluruokajuttujen kanssa.

Appiukolle ja pojalle valmistan pienen kinkunv(vaikka en olisi halunnut sitä ostaa.
Appiukko on jo 90 vuotias ja niin kauan kun hän on tällä maankamaralla pyrin tekemään hänen mieleisen jouluaterian. Mieheni ei syö porsaanlihaa, joten hän syö kanaa. Meillä on siis monenmoista pöperöä tänä vuonna ruokapöydässä 😌

Omassa ateriassani on siis kyse vegaanisesta vehnäproteiini-kikhernevalmisteesta.

Valmistaja on

Vegem Oy,
Kolismaankatu 1
333oo Tampere

www.vegem.fi

Olen nykyisin vahvasti kääntynyt vagaaniruokailun suuntaan.

22. päivä kohti joulua

Sairastelujeni vuoksi en ole päässyt joogaan moneen viikkoon.

Tänään oli tämän vuoden viimeinen, ylimääräinen tapaaminen

joogasalilla.

tunnelma oli kohdillaan jo pihalle saapuessa.

Kyynel tuli silmään siitä onnen ja rauhan tunteesta kun ensimmäisenä saavuin kynttilöiden odottamaan saliin - tunnelma oli niin . . .  💜

Joogailun jälkeen oli tarjolla vielä glögiä ja joulupuuroa levollisen tunnelman kera.

20. päivä kohti joulua

Illassa oli tunnelmaa ja taikaa.

Asikkalan seurakunta on kuulema perinteisesti joka joulukuu järjestänyt nuotiolauluillan lähimetsässä.  Tänään oli pakkasta oli -6 astetta, sellainen kirpeä pakkanen.

Pakkasin reppuuni varmuuden vuoksi huovan, varahanskat ja istuinalustan sekä termospullollisen sitruunateetä. Pukeuduin tuplakerrastoon, paksuun toppatakkiin, paksuun huiviin ja huovutettuun hattuun. Mukaan tuli myös taskulamppu ja lyhty.

Hain uuden ystäväni Sannan mukaan ja suuntasimme kohti loimuavaa nuotiota.

Ilta oli taianomainen ja levollinen.

Kiitos Sanna seurasta 💖

15. päivä kohti joulua

Kynttilänvalo ja kuppi kuumaa teetä.

Voimaannuttava tuokio,
kun voi aamulla rauhassa yksin kerätä tarvittavat energiat tälle päivälle.

14. päivä kohti joulua

Tänään on Korvatunturin tontut pyytäneet apua.

Neljälle ihanalle lapsukaiselle pitäisi paketoida joululahjoja.

Huomenna täytyy ostaa lahjapaperia, että saan homman tehtyä.

Kyllähän sen verran täytyy tonttukavereita auttaa.

12. päivä kohti joulua

Tämän päivän ohjelma näin aamulla pähkäiltynä.

Ensimmäisenä tietenkin on vietävä koirat ulkoilemaan,
tuskin jaksan vielä yksin lenkittää pidempään heitä - uskoisin, että koirapuistoon meno
helpottaa mua jaksamaan päivän muiden ohjelmien kanssa.

Seuraavaksi on käytävä ostamassa jokin pieni joulupaketti appiukolle
mukaan vietäväksi illan juhlaan.

Appiukkoni täytti loppusyksystä täydet 90v.

Onneksemme hän pääsi muuttamaan tänne Hämeeseen lähelle meitä,

ja näin ollen voimme avustaa häntä päivittäin.

Suunnitelmana siis on viedä hänet ensin parturille

ja sitten Asikkalan kunnan järjestämään vanhusten joulujuhlaan.

Lisäksi täytyy muistaa viedä joulukortit postiin,

vielä tämän päivän ne saa laittaa halvemmalla postimerkillä.

Ja juhlien jälkeen taas koirien ulkoilua ja ruokkimista,

toivottavasti itse muistan jossain vaiheessa syödä.

Katsotaan, jos saan jonkun kuvat päivän tapahtumista laitettua.

Kyllähän minä jokusen kuvan juhlista otin,
mutta tämä taitaa olla sellainen kuva josta ei tarvitse kysyä lupaa.

Ja avainhenkilö näissäkin juhlissa oli joulupukki.

Kyllä oli mukavat kemut ja seuralaiseni selkeästi nautti juhlista

- lauloi joululauluja sydämensä kyllyydestä.

Ja tarkoitushan oli saada hänelle hyvä mieli.

9. päivä kohti joulua

Plussa asteilla mennään ja rippeet jäljellä eilisestä lumisateesta.

Hyvää 2. adventtia.

7. päivä kohti joulua

Vuosikymmeniä mieheni lapsuudenkodissa ollut uskomattoman kaunis kuparilanppu valaisee nyt meidän ikkunassa.

Olen hyvin onnellinen tuosta valosta.

4. päivä kohti joulua

Ajattelin tätä joulukuun juttuasiaa sillä talalla, että olisin joka päivä lisännyt
kuvan  joulun ajan valolähteestä tai joulukoristeesta,
Ei se kyllä taida onnistua.

Meillä kun on ollut tätä taloremonttia pätkittäin, niin suurinosa tavaroistamme,
ennenkaikkea kaikki koristeet on vielä laatikoissa.

Pihasaunan kammari ja pukuhuone on kaoottisessa kunnossa.

Kovin helposti tuolta ei mitään tähdellistä löydä, etenkään joulukoristeita.

Jotenkin pitäisi ehtiä saada siivottua, sillä joulu ei ole mitään ilman saunaa.

Kunhan mä tästä taudista paranen, niin pistän hihat heilumaan.

Tälläinen kolmen tuikun kynttelikkö oli näkyvillä kirpparitavaroiden joukossa,

Olin yrittänyt myydä sitä 5 eurolla tuloksetta joten tuo saa jäädä kotiin.

Itseasiassa tuo on ainoa paikka missä kynttilät voi palaa ilman, että koirat polttaa viiksikarvoja.

Huomenna jos on terveempi olo, yritän mennä penkomaan tavaroita.

3.päivä kohti joulua

Aamulla kello herätti jo aikaisin.

Teevesi kiehumaan, sytytin kynttilän ja laitoin villasukat jalkaan.
Se tapa taitaa olla minun pyhä kolminaisuus - tykkään aamuista jolloin saan hiljaisuudessa virittäytyä uuteen päivään.  Tosin parin viikon aikana aamun kohokohta on se, että juon jotain lämmintä ja saan ilman kulkemaan nenän ja suun kautta - tää räkätauti alkaa käydä hermoille.

Tasan 8.00 soitin terveysasemalle ja sain jo aamupäiväksi ajan ensin hoitajalle, joka otti verikokeella tulehdusarvot sekä mittasi kuumeen.
Sen jäkeen pääsin suoraan omalääkärille.
Meillä täällä Asikkalassa toimii kiitettävästi tuo terveydenhuolto verrattuna stadin toimintaan.

Lääkärillä on aina aikaa jutella potilaan kanssa, vaikka joutuvatkin pitämään aikatauluista kiinni ihan niinkuin muuallakin.
Ja apteekkikäyntihän siitä tuli sekä kahdeksan päivän vahva antibioottikuuri.

Näillä mennään nyt sitten tämä viikko ...

Illalla saimme vielä Villa Urpulaan kevyt lumisade.
Käytin pimut illan pimetessä pihapissalla ja nautin lyhyestä ulkoilutuokiosta.

Olen muutaman päivän pidättäytynyt koiralenkeistä, mies on ne hoitanut sillä todellakaan en olisi portilta pidemmälle jaksanut kävellä ilman pyörtymistä.

Tosi nopeasti kunto heikkenee tällaisen räkätaudin seurauksena.

No nyt on eka antibiootti otettu ja rukoillen toivon sen alkavan tehoamaan nopeasti,
sillä mun on pakko parantua viikonlopuksi ...

2. päivä kohti joulua

Linnut ovat ennen meidän heräämistä pitäneet ilmeisesti meditaatio- tai mindfulness-harjoituksen kun pihalla kivikokoelmani ympärillä oli paljon jälkiä.

Olen tykästynyt valkoisiin pallovaloihin, en vielä vain tiedä lopullista paikkaa niille.
Nyt ne saavat toistaiseksi loistaa sohvan yläpuolella ikkunankarmista roikkuen.

Olin ulkona vain sen ajan kun vein linnuille ruokaa.
Eilinen tuuli oli rauhoittunut ja oli pari astetta pakkasta. Lunta oli yön aikana hieman satanut, oven edessä olevalla pöydällä kanervan oksilla oli hienoinen lumihuntu.

Haluaisin niin jo parantua ... huomenna varaan uuden ajan lääkärille - tämä tauti vaatii ilmeisesti antibiootin. Mun on ihan pakko parantua ensiviikonlopuksi....

1. päivä kohti joulua

Ei lupauksia joulukalenterista.
Katsotaan miten aikani (ja voimavarani) riittää  kirjaamaan päivityksiä joulun saapumisesta Urpulaan tai yleensäkin kirjoittamaan elämästämme.

Sää täällä hämeessä tänään on ollut tuulinen ja pakkanenkin pysytellyt  -5 asteessa. Maassa on hieman lunta   voi siis sanoa, että maa on valkeana.
Minä tosin olen ulkoillut tänään vain kodin ja puuvajan väliä, sillä kova flunssa on jarrutellut vauhtiani (kaatanut sänkyyn) jo kahden viikon ajan. Mies on joutunut ottamaan vastuun koirien lenkkeilyistä.

Mutta tänään syttyi tämän joulun ensimmäinen valo Urpulaan. Toivottavasti myös minä onnistuisin oppimaan rauhoittumaan näiden tulevien joulun odotuspäivien myötä.

Hyvää joulun odotusaikaa teille, jotka vielä muistatte minut ja blogini ❤