viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.

vieraita karvaisia korvia

Tällainen Keke-poika oli lähtenyt pihaltaan omin luvin jolkottelemaan kylille.
Onneksi kohdattiin paikallisen kirpparin pihalla ja autostani löytyi Amoren auto-turvavyö, mihin sain karkulaisen kiinnitettyä.

Ensimmäisewn kerran pääsin kokeilemaan sosiaalisen median voimaa, ilmoittamalla Vääksyn ja Asikkalan sivustoihin karkulaisesta, eikä kauaakaan kun Keken kotiosoite saatiin selville ja poika omistajan luokse.  Ei muuten kuulema ollut ensimmäinen kerta kun Keke kylille lähti.

Mutta kyllä tuntui hyvälle saada koira turvallisesti omaan kotiin.
ja tästä lähtien pidän yrimääräisen talutushihnan aina autossa .... varmuuden vuoksi.

Pelastusoperaation jälkeen pääsin pulla-kaffelle
 ja selfie-kuvaan Ukko-kissan kanssa.

Tosin Ukko olisi itse syönyt texaspullani ja
ilmeisesti mulle olisi  kahvi riittänyt.

*   *   *