Lintulaudalla

Tanssahtelua lintulaudalla.

Pahimmat pakkasen on toistaiseksi väistyneet,
mutta nälkä on linnuilla edelleen.

19, päivä kohti joulua

Lumisade jatkui lähes koko päivän.
tykkääs suunnattomasti lumesista maisemista,
olen talven lapsi.

Tänään kävin aivan yksin kääntymässä Kanavalla.
Toisinaan pienikin rauhallinen kävelytuokio yksin antaa suunnattomasti 

lisää voimia jaksamaan loppupäivän velvollisuudet.

Kanavalla oli lumista ja rauhallista,
vain muutama kävelijä ja hekin kanavan toisella puolella.
Sain todellakin olla rauhassa, vaikka mielelläni usei jäänkin toviksi juttelemaan vastaantulevien kanssa.Täällä on mukavia ihmisiä ja aina jotain jutuntynkää löytyy höpötettäväksi.

Kun appiukko oli ruokittu lähdettiin pikavisiitille kahden muksun luokse
ja vietiin Korvatunturin tonttujen paketteja ( tosin toistaiseksi vielä varastoon piiloon ).

Kauppareissu Lahden Karismassa oli "päätä huimaava" - väkeä oli hieman liikaa meikäläisen mielelle. Piti kuitenkin käydä ostamassa koirien raakalihaa, tai tarkennettuna Pandolle, sillä hänellä on erikoisruokavalio mitä ei tavallisista ruokakaupoista saa. Pitää olla vehnätön ja lihoista vain poro, peura, hirvi ja hevonen ei aiheuta allergisia oireita. Tulee kalliiksi kun normilihat ei sovi - mutta mitä ei rakkansa hyväksi tekisi. Olisihan niitä Hyperallergisia kuivapapanoita, mutta mieluiten tarjoan oikeata ruokaa ( lihaa sekä riisiä ja kasviksia ).
Ja tietenkin puruluita ei tälle koiralle löydykkään kuin hyvällä tuurilla eläintarvikekaupoista.
Tänään löysimme hevosen nahasta tehtyjä liuskoja mitä prinsessamme voi jyrsiä.
Olen siis tyytyväinen, nyt on Pandollekin jouluksi ja tämän vuoden loppuun ruokakuppiin sapuskaa.

Kiitos tästä päivästä.

17. päivä kohti jouluun

Tasan viikko jouluun.

Tämän päiväinen lumisade toi jo  hippusen toivoa valkoisesta joulusta.
Joulun tunnelma on ollut kateissa,
en vieläkään ole löytänyt joulukoristeita ....
Ovat jossain tuolla saunakammarissa remontin alta siirretyn tavarapaljouden seassa.
Eikä taida olla energiaa siirtää kaikkia tavaroita ensin ulos ja siirtää takaisin sisälle suojaan,
jos edes löytyvät sieltä.  Joitakin laatikoita sieltä jo siirsin sisälle tulevaan ompelunurkkaukseeni.

Hävettää, kun en vain jaksa ryhtyä tuumasta toiseen.

Toivottavasti huominen jooga antaa energiaa,
taidan kuitenkin eniten tarvita sitä henkistä voimaantumista.

10. päivä kohti joulua

Lintujen ruokkiminen on kivaa ja
lintulaudan vieraita on kiva katsella keittiön ikkunasta.
Nyt alkutalvesta normilintujen lisäksi on jo näkynyt pari närheä ja punatulkkua sekä fasaani.
Selkeästi eri linnut syö eri siemeniä
ja heittävät ne sapuskat ja kauran kuoret pois lintulaudalta mistä eivät tykkää.

Harmillista on vain se, että linnut myös sotkevat yllättävän paljon.

Tänään kun tultiin koirien kanssa kotiin,
oli tuo veijari kömpinyt lintulaudan (majamallisen) sisälle
ja söi lintujen siemeniä autuaan tietämättömänä siitä, että minä tarkkailin häntä.
Vasta kun  koirat haukahtivat, kurre kiipesi ylemmälle oksalle turvaan.

Nyt mä ymmärrän miksi lintulauta tyhjenee hyvin nopeasti.
Kurre taitaa olla meillä jokapäiväinen vieras.

leveät polut ja sininen hetki

Tänään saatiin  hämmästellä ja ihastella Asikkalan kunnan aurausstrategiaa,
sillä metsän reunassa kapea luminen polku oli muuttunut  highway´ksi.

Kyllä kelpasi nyt tallustella koirien kanssa,
ei mennyt lumet kengänvarsiin, eikä enää tarvinnut hikipäissä rämpiä lumessa.

Kauppareissun jälkeen sain vielä kotimatkalla ihastella
alkuillan sinistä hetkeä.

halki meni

Ihan outoa,
lasinen astia, missä me kuivatetaan tiskatut ruokailuvälineet meni halki.

Nätisti ja sileästi meni halki, eikä säröjä ollenkaan.

ennen kukonpierua

keskiviikko 3.tammikuuta 2018

En saanut yöllä oikein kunnolla nukuttua, kun oli aamulla aikaisin kello herättämässä, ja pelkäsin etten herää siihen. No unenpöpperöisenä kevyt aamiainen ja vielä pimeän aikaan taas autoilemaan . Tosin jouduin kiertämään tontin etuosan kautta, ennenkuin pääsin autolle - oli meinaan yön aikana meidän piha muuttunut luistinradaksi.

Kävin heti aamutuimaan  suvun vanhuksen kanssa terkkarilla,

ja sen jälkeen vielä tein hänelle aamiaisen.

Kotiin tullessa ensimmäisenä käytin 25 kg sepeliä, että pääsin pihan poikki talolle.

Ja tietysti heti oli vuorossa lintujen ruokinta.

Sen jälkeen kahvit ja koirien pissatus ja heidän ruoka.

Mitenköhän saan tämän päivän tunnit riittämään kun on edessä vielä monen monta juttua tehtävänä . . 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - .

Parin tunnin  huilin jälkeen koirien kanssa koirapuistoon ja sieltä kaupan kautta takaisin vanhuksen luokse koiralauman kanssa tarjoamaan  hänelle ruokaa.

Illan suussa kävin vielä hakemassa Reko-lähiruokaryhmän tilaamani munat .... 90 kpl  😃

pimeällä turvaton olo

tiistai 2.1.2018

Pimeällä en haluaisi ajaa autolla.

Tänäänkin lähdin valoisaan aikaan, mutta nopeasti se päivä mailleen hiipuu ja pimeys valtaa maat ja mannut.

Onneksi ei tarvinnut pitkälti ajaa kun kävin auttelemassa suvun vanhusta laittamalla ruokaa, tiskasin, siistin paikkoja, vein roskat, käytin postiasioilla (onneksi on iso auto mihin rollaattori mahtuu kokonaisena kyytiin).

Lisäksi tein jääkaappiin hänelle valmiiksi voileivät iltapalalle sekä aamuksi.

Muuten hän saa tarvittavat ainekset itse jääkaapista. Muutenkin pakollinen rollaattorin käyttö sisätiloissakin vaikeuttaa kotitöiden tekemistä. Sen vuoksi minä tai ukkokulta käydään päivittäin häntä auttamassa.

Ja yllättävän nopeasti se kolme-neljä tuntia siellä vierähtääkin.

ohi on

27.joulukuutaSinne se joulu meni ja arki koitti.

Pipareita kuitenkin oli vielä jäljellä ja koristeaineksiakin, 

joten puuhastelin vielä nakerreltavaa kahvihetkien herkuiksi.

nukuttaa ja herättää.

18.päivä 2017.

Tuota lyhtyä katsellessa illalla nukahdan levollisesti
ja aamulla herään iloisella mielellä.

Suomalaisen musiikin päivä

Vielä näin aamupäivällä ainakin meillä on maa valkoisena.

Eilen iltainen lumipyry jatkui pitkälle aamuyön puolelle

ja aura-autokin sai kolattua sopivasti kokkareet portin eteen kolattavaksi.

Ilmassa on sadetihkua, mutts ei ne ehdi sulaa, ennen kuin lähden autolla liikenteeseen.

Aamujumpasta käy märän lumen kolaaminen.

Kompostorikin oli huomaamattani ehtinyt jäähtyä kun aamulla kävin sitä ruokkimassa.

Jäähtyminen johtui siitä kun jäte on jo maatunut
ja olisi pitänyt ajoissa tyhjentää sieltä osa pois jälkikompostoitumaan toiseen paikkaa.

No tietää mikä homma on viikonloppuna edessä. . .

 jälkeen taas kompostori alkaa lämpenemään uudestaan.

viidentenä päivänä

Mihin se päivä katosi ... ?

Aamusta pannukakun paistoa,
rantsussa koirien kanssa,
sapuskan vienti appiukolle,

fyssarissa, kaupassa ja apteekissa

lumiset pihaleikit koirien kanssa (taas satoi lunta)

Vääksyn reko-lähiruokatorilla munia hakemassa (90kpl),

uusien huopikkaiden esittelyä,

imurointia,

ruuan laittoa ym, ym.

Kello on nyt 23.12 enkä vieläkään ole ehtinyt maistaa sitä pannaria ....

neljäntenä päivänä joulukuuta

Muu talon väki vielä nukkui, kun minä istuin keittiössä kynttilän valossa ja ihmettelin ulkona satavaa lumipyryä.

Ja saman pöydän äärellä illalla maiskuttelin hyvinkin epäterveellistä iltapalaa ...

Mukissa fantaa  (kun teki niin mieli ja kurkku huusi nestettä )

- vähillä nesteillä on tämä päivä porskuteltu).

Lautasella, no niin,

vegepiirakka minkä sisällä oli härkäpapua ja laitoin siihen kostukkeeksi ruokailusta jäänyttä kermakastiketta porkkanoilla, sekä jämäsalaatit ja porkkanaraasteet salaattikastikkeeseen hukutettuna.

Ja oli hyvää - roskaruokaa kerrakseen, niin ja sitä salaattia 😃😂😂😂.

kolmantena joulukuuta

Ei paljon naurata tämän päivän sää

(eilinen vain muistona ).

Onneksi kotona pääsin ihastelemaan pienen pienen verenpisara-kukkaan tullutta kukkanuppua.

Olin syksyllä leikannut pihakukasta oksia ja onnistuin juurruttamaan ne.
Istutin juurtuneet oksat multaan siinä toivossa, että saisin kasvatettua sitä talven yli ensi kesän kukaksi. 

Ja todellakin kukka voi ainakin vielä hyvin ja on kasvattanut kaksi kukkanuppua.
Jännityksellä odotan, että mahtaakohan nuppu jaksaa aueta.

ei mitään sen kummempaa

Kuva1.
Taustalla Muurikello K-superista ostettu, 

meinasi jo kahden päivän kuluttua kuukahtaa, yritän pitää elävänä, että saisin istutettua pihalle.

Etuosassa kipossa rusinoita ja manteleita tai pähkinöitä.

Kuva 2.

Apupöydällä salaattia ja herneenversoja kasvamassa ja siskon tuoma kukka - taisi olla krysanteemi. . . ja tietenkin meiltä löytyy munataxin tuomia "vapaiden" kanojen munia.

Kuva 3.

Aika oksennuksen näköistä mössöä, mutta hyvää kasvissosekeittoa raejuuston kera.

Kuva 4.

Haaskalintuna kävin paikallisessa Siwassa, joka sulkeutuu 23pvä tätä kuuta.

Nämä hyttyskarkote-kiekkojen astiat maksoi kokonaista 50 sentiä kappale.

Kolme niistä meni suvun perheisiin ja ruskea jäi meille.

Kevättä kovin odotellaan,

tosin meillä on tontti täysin vielä lumen peitossa ja piha-alue luistinratana.

lumivertailu

Kertoivat, että kevät on tulossa 

ja että tällä viikolla alkaa lumet sulamaan. 

Siksipä laitan vertailuksi lumitilanteen viime vuodelta tältä vuodelta samana päivänä.

Aika lailla saman verran on lunta.
Toisin oli pari vuotta sitten.

Vuonna 2015 oli kevät aikaisemmassa.

Täysin samanlaista kuvaa en löytänyt, mutta alemmassa kuvassa näkyy sama alppiruusu kuin ylemmissä kuvissa ja pihalta on jo osittain lumi sulanut.

Katsotaanpa mikä on tilanne viikon kuluttua.

viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.

tuplasti

Edellisessä postauksessa kerroin maanantaisesta vierailusta

koirien kanssa Vesijärven rannalla.

Jotenkin vaan silloin oli mieleni tulvillaan onnellisuutta, 

sillä katseeni kohdistui taas kerran sydämeen - maassa jäiseen lumeen uppoutuneeseen  kiveen, 

Tuskinpa se olisi ollut sydämen muotoinen jos olisin sen kaivanut ylös, mutta jätin sen paikoilleen ja tovin sitä ihailin - varjellen kuin pientä aarretta etteivät koirat ruiki sen päälle. 

Toivottavasti joku muukin huomaisi sen pienen kauneuden.

Takaisinpäin autolle kävellessä oli aurinko jo sulattanut osan kävelyreitistä ja maa oli likaisen loskainen. Kaikki loska ei kuitenkaan ole vain pelkkää likaa, se voi olla myös taidetta, niin kuin tämä näky. Minä näen siinä aivan selvästi sydämen, joku muu näkee siinä jotain muuta tai pelkän loskaläntin. 

Olen kyllä onnellisessa asemassa kun luoja  suo minulle näitä pieniä luonnon ihania sydämellisiä hetkiä. Pieni on kaunista, kun vain ihmiset kykenisivät kiireiltään  näkemään pienet luonnon ihmeet.

Lähetän sinulle tänään kaksin verroin rakkautta ja onnea päivääsi.

lämpöä halki kerrallaan

Mies pinosi halot varastoon ja minä lämmitin päiväsaunan.

ihana aurinko

Torstaina  9.helmikuuta

Kylmä aurinkoinen pakkaspäivä.