Ikävä sydämessä

Blogi on ollut jonkin aikaa karanteenissa.

En ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen enkä kuviakaan ole laittanut, vaikka onneksi jonkin verran olen niitä räpsinyt.
Elämä on ollut jotenkin tuuliajolla,

päivät kuluneet liian mopeasti aamusta iltaa ja voimavarat ylimääräiseen olleet rajallisia.

Kaikkeen tähän vaikuttu rakkaan Amore-vanhuksen kuolema toukokuussa.
Hänen menettäminen tuntui todella raskaalta, suru oli suunnaton ja sydän huusi kivusta.

Ensimmäinen kuukausi oli raskainta, vaikka onhan meillä kaksi muuta koiraa.
Amoren kanssa ehdimme taivaltaa yhteistä matkaa lähes 14- vuotta.

Pitkä aika kasvaa yhteen ja oppia lukemaan toistemme ajatuksia.

Paljon on kesän aikana tapahtunut
ja lupaan käydä kirjoittamassa säännöllisemmin,
mutta tässä vielä kuva rakkaastamme hänen viimeisenä päivänä 

ennen kuin saatoimme hänet sateenkaarisillalle.

viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.

läpi meni

Kyllä on Urpulan emäntä onnellinen.

Olen niin happy kun 15 vanha "hurttavankkuri" meni katsastuksesta läpi.

Olin jo laskeskellut säästöjäni, että riittävätkö mahdolliseen remonttiin, 

nuo jarrut jotenkin rohisee.

Mutta ei edes maininnut moisesta.

Kävi hyvä tuuri ja nyt saa taas kuskata tuollaista akkalaumaa.

mukava päivä

maanantai

14. marraskuuta

Ystävä tuli yökylään

 - ja tytöt tykkäs.

lumihommia

sunnuntai

6. marraskuuta

Amore ja isäntä olivat kahdestaan lumihommissa.

muut relaa kun Selkis vahtii

Kuvattu 16.4

kevään tunnelmia

*   *   *

me asumme täällä

*   *   *

unohdin kokonaan

Nämä kuvat piti laittaa blogiin jo 12.3,

mutta unohdin ne kokonaan tuonne valokuvaviidakkoon.

*   *   *

mieltä hyväilee

Varhain aamulla saatiin sankka lumisade niskaamme, kun Selkiksen kanssa käytiin pihatarkastuksella. Takaisin sänkyyn ja pari tuntia vielä untenmailla.

Päivällä saimmekin nauttia mieltä hyväilevästä auringonpaisteesta.

Päivällä lähdettiin rannalle nauttimaan auringosta.
Vesijärven ranta kylpi auringosta.

Nyt viimeistään on hankittava kunnon aurinkolasit.


ps. ilta olikin kipua ja tuskaa.
Nivelrikko-polvi ei tykännytkään lumessa rämpimisestä.
No. nappia naamaan ja koisimaan, eiköhän se jossainvaiheessa rauhoitu.


*   *   *

Tapaninajelulla

Vääksyn kanava 26.12.2015

-4.2

kylmä ja pistävä tuuli.

Meijerin ranta 

*   *   *

lumipyry

Lenkille lähtiessä oli synkkä ja tihkusateinen ilma.

Ajettiin autolla Kuotaan rantaan ja aurinko pilkisti pilvien raosta,

ja kotipihaan ajaessa alkoi sankka lumipyry.

Meillä on siis taas maa valkoisena.

*   *   *

14 kuvaa marraskuulta

Ruukussa oleva elämänlanka on jo kuihtunut. mutta mullan mukana tullut siemen on kasvattanut palavarakkaus-taimen. Istutin sen kukkapenkkiin.

Paljon pudonneita lehtiä.

Punajuuria on vielä kasvulavassa, osa niistä on risujen alla suojassa kylmältä.

Vielä löytyy pieniä aurinkoja, mutta tuskin jaksaa aueta .

Orvokit on selviytyjiä.

Eteisen lämpölattian lämmössä kypsyvät chilit.

Kirpparilöytönä peltitaulu.

Aamulla on kiva laittaa lämpimät villasukat jalkaan.

Lehtikaalit ovat parhaimmillaan, eikä kotilot ole enää niitä nakertamassa.

Myös persiljaa löytyy vielä napsittavaksi, samoin kuin salviaa ja oreganoa.

Paljon märkiä tassunjälkiä.

Koirulaiset pakenevat kuistille suojaan kun emäntä komentaa ulos pissalle.

Mitenköhän nopeasti nuo sydämet ruostuvat - olen hurahtanut ruosteisiin koristeisiin.

Märkää ja harmaata - päivälläkin.

Jo toisen kesän ulkoillut muratti pitäisi saada talvetettua sisällä. Viime talven säilyi, mutta  aikaisemmat muratit olen onnistunut tappamaan - ilmeisesti kastelin niitä liikaa kerrostalossa asuessani.

*   *   *