melkein 3 koota

30.päivä

Torstaina tein tyhmästi, kun lenkillä tuli hiki ja avasin takkini vilvoitellakseni.
 Niinpä eilen ja tänään oon ollut vain sängynpohjalla.
Kun ei kuume nouse, niin jäseniä kolottaa ja päätä särkee niin, että räjähtää.

Siispä kuvia en ole pahemmin tänään ottanut.

mutta melkein 3 koota löysin kuvattavaksi,
-kukat, kynttilät ja k(g)lögi.

Kun mustaherukkamehu alkoi "tökkimään", niin onneksi muistin
Vääksyn Reko-ryhmästä ostamani (sijaitsee Lammilla)  Kuusamon Mansikkatilan omenaglögin. 

Lisäksi fiilistelin kynttilöillä ja ihastelin kukkivaa joulukaktusta.

Toivottavasti huomenna olo olisi jo parempi.

viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.

En haluaisi mennä ulos

tiistai

8. marraskuuta

Pakkasta ei ole montaakaan astetta, mutta tuuli tekee siitä tuplasti kylmemmän.

Ihan hirvittää mennä ulos, pitäisi olla jokin suoja kasvoilla, niin pistävää on tuuli.

tilhet sateessa

torstai

27. lokakuuta

Huonosti nukuttu yö mummokoiran ja yhden ripuloivan koiran vuoksi, sateinen aamu ja päivä, viimeisetkin lumet sulivat, tilhet ihmettelivät tyhjää pihlajapuuta, eläinlääkärissä käynti vei viimeisimmätkin voimat, surullinen mummokoiran voimien hiipumisen vuoksi, kohta on hyvästien aika - sydämeen sattuu ajatuskin siitä. Paljon ajatuksia, silti tyhjä olo.

kuokkavieras

keskiviikko
28. syyskuuta

Tällainen kuokkavieras tuli meille vuorokaudeksi kylään.

säikähdystä kerrakseen

keskiviikko

27. heinäkuuta

Tänään sitten nielaisin elämäni ensimmäisen beetasalpaajan.

Kun sydän lyö 6 - 12  ylimääräistä lyöntiä minuutissa,
on aika aloittaa hidastavien popsiminen.

Siinä jäi kauppareissu kesken kun henki salpaantui ja maahan meinasin mätkähtää,

Kyllä eukko pikkaisen säikähti kun joutui sydänfilmiin ja monenmoisiin piuhoihin,
Onneksi pääsin heti kivenheiton päässä olevalle terveysasemalla huolehtivien hoitsujen ja lääkärin hoitoon.

*   *   *

6 viikkoa lusittu

Kipsi poistettu ja 

6 viikkoa stadissa kärsitty.

Yksin täällä Vääksyssä en olisi millään kolmen koiran kanssa pärjännyt.

Onneksi on tuo stadin kämppä. Miehen ollessa siellä viikot töissä, oli mahdollisuus olla siellä passattavana ja hänen kontolle jäi koirien ulkoilutus.

Ja tietys ystäväni E käytti pimuja päivisin lenkillä.

Minä nautin valmiista ruoasta ja sain kerättyä kiloja vartaloon

 - ja ikävöin ihan mielettömästi maalle.

Viikko sitten kipsi poistettiin ja nyt nautitaan maalaismaisemista jälleen.

Eilen tein ekan kävelylenkin yksin koirien kanssa.

Autolla ajettiin rantaan ja käveltiin tuo (pitkä) suora ilman kainalosauvaa.

Päivisin käydään koirapuistossa purkamassa energiaa.

Tästä se lähtee ... 

puoli vuotta nilkkatuki tukemassa, ettei pääse nilkka uudestaan nyrjähtämään,

ja armotonta treenausta sekä fyssarikäyntejä.

*   *   *

5 viikkoa leikkauksesta

Onneksi ollaan loppusuoralla.

Avokipsi mahdollistaa nykyään käydä suihkussa ilman kipsiä penkillä istuen.

Ihana tunne kun voin "tuulettaa" ja rasvata jalka, lisäksia haava näyttää siistiltä, eikä ole kosketusarka.

Kävelyä olen harjoitellut tietenkin kipsin kera kevyesti astuen kainaosauvoja edelleen käyttäen.

Pienestäkin kävelytreenistä jalka turpoo ja jomottaa loppuillan, onhan se ymmärrettävää tässä vaiheessa.  Kipsi otetaan pois 2.11, sen jälkeen nilkkatuki 6 kk.

Vielä ei onnistu koirien ulkoiluttaminen, enkä jaksa edes kaupassa käydä.

*   *   *

Lasaretissa

Puutarhahommat on loppu tältä syksyltä

- töitä olis ollut vielä paljon 

mutta . . . 

pääsin viime perjantaina 18.9 peruutuspaikalle 

Päijät-Hämeen keskussairaalaan leikkaukseen.

Nilkasta oli nivelsiteet napsahtaneet poikki
- ei mikään ihme, että kaatuilin välillä nenälleni.

Juuri tänän nilkan muljahtelusta viime syksynä kaaduin ja katkaisin ranteeni. 

Onneksi nilkka vihdoinkin korjataan.

Nyt on siis jalka kipsissä ja kävelen ( loikin ja pompin ) ainakin seuraavat 6 viikkoa kainalosauvoilla.

*   *   *

Uusi Vuosi ja häntäluu hellänä

Mä olen kyllä niin tapaturma-altis ihminen, että ihan pelottaa tämä tuleva vuosi.

Ei ehtinyt tätä vuotta kulua kuin kaksi tuntia, kun koiria viedessä pikapissalle pihalle

lentää mätkähdin pihalla persuksilleni.

Alitajuissani varoin päätä ja käsiä, joten kankkuhan se ekana otti kosketuksen jäiseen vesilätäkköön.

Totuushan on se, että selvinpäinhän sitä kaatuessaan satuttaa. En siis tässäkään tapauksessa voi syyttää humalatilaa.

Pari päivää mies ulkoilutti koiria, kun ei kävely ilman kipua onnistunut. Tänään oli tehtävä valinta, lähdenkö miehen mukana stadiin, vai pärjäänkö koiralenkitysten kanssa täällä Urpulassa.

Täytyy myöntää, että tuskallisia nuo lenkkeilyt on, mutta periksi en anna.

Näihin tuntemuksiin ja fiiliksiin

turvallista tätä vuotta teille kaikille.

*   *   *

Reenattu on . . .

Kipu vähentynyt minimiin, turvotus pienentynyt

ja pyykkipoika aukeaa.

Kipsi ja tikit poistetaan torstaina täällä Vääksyssä, ei tarvitse sen takia lähteä stadiin.

*   *   *

Kolmas kerta toden sanoo . . .

- toivottavasti kolmas kipsaus parantaa käteni.

Eilen ranteen luut kiinnitettiin (Töölön sairaalassa) t-kirjaimen muotoisella titaanilevyllä ja 8:lla ruuvilla. Toimenpide suoritettiin koko käden puudutuksella, 1,5 h leikkaussalissa, josta 1h kului operointiin.

Pari tuntia olin leikkauksen jälkeen tarkkailussa ennen kuin päästivät lähtemään saattajan matkaan.

Henkilökunta oli kyllä todella ammattitaitoista ja motivoitunutta - aivan ihania, pitivät meitä potilaita kuin kukkaa kämmenellä.

Ilta kului pienessä lääkepöhnässä. Ällöttävintä oli kun käsi oli tunnoton - painava lihamöykky (roikkui olkapäästä) heilui kantositeessä. Oksetti koskettaa tunnottomia sormia. Tunto alkoi palaamaan pikkuhiljaa vasta puolenyön jälkeen - samoin kuin helvetilliset kivut, mitkä ei meinannut rauhoittua vaikka aloitin kipulääkityksen hyvissä ajoin ennen sitä. 

Koira (Amore) oli haistellut leikattua kättäni heti kotiin tullessa, mutta sen jälkeen ei tullut lähelleni ollenkaan. Käydessäni yöksi "nukkumaan",sohvalle tuli Amore kuitenkin makaamaan jalkopäähän ja pysyi siinä koko yön - uskollinen ystävä.

Aamuyön aikana heräsin vain pari kertaa ja kerran otin särkylääkkeen.

Päivän aikana olen säännöllisesti ottanut kipulääkettä ja kipu on pysynyt siedettävänä.
Haava oli illan/yön aikana vuotanut hieman, mut päivän aikana ei enää onneksi.

Illansuussa tultiin tänne Vääksyyn. 

Jos vointini pysyy ennallaan / paranee, jään ensi viikoksi tänne. Kipsin ja tikkien poisto on vasta 25.9,eli n. kahden viikon kuluttua.

Nyt nautitaan täällä Urpulassa ja huomenna lauantaina tukee bestis kyläilemaan, jospa hän auttaisi omppumehun tekemisessä.

*   *   *

Hengissä ollaan

Kesä meni humahtaen - ihana kesä, ihana Vääksy, ihana uusi koti.

Rakastan niin tätä paikkaa.

Nettitauko teki hyvä.
Päivät ja illat pihalla - väsyneenä mutta onnellisena joka ilta sain painaa pääni tyynyyn ja nähdä mukavia unia seuraavasta päivästä.

Syksy saapui ja puutarhassa jatkuisi puuhastelu, mutta kuinka ollakkaan kävelylenkillä nilkka petti yllättäin ja lensin rähmälleni - oikean käteni päälle.

Värttinäluu napsahti poikki ja sain painolastiksi kipsin ja  ainakin 5 viikkoa sitä on pidettävä.

Tämä tapahtui sunnuntaina ja kivut on vielä tosi kovat.

Ensi sunnuntaina on mentävä stadiin uudestaan kuvauttamaan ranne, toivottavasti on luut oikeassa asennossa.

Näin siis meillä,
vadelmantaimet joutuvat nyt odottamaan istuttamista hieman pidempään...