Maisema jäässä

Tammikuussa ollaan saatu lunta, lunta, lunta sekä piukeita pakkaspäiviä.

Me ihmiset osataan pukeutua lämpimästi ja koirille on tossuja myöten lämmintä vaatetta lenkkeilyjen ajaksi, mutta nuo luonnossa elävät  eläimet - heillä on kylmä.

Surettaa suuresti 😭

Vääksyn kanavallakin on sula alue pienentynyt minimiin.
Vielä sorsille on uintipaikka, mutta jos pakkaset jatkuu, niin sula-alue pienenee entisestään.

Mihin nuo siivekkäät silloin menevät . . . . ?

Ensi yöksi  on ennustetaan talven kylmintä.

Takkaa lämmitetty ja illalla pissatetaan pimut vain pihalla. 

Päivällä tehtiin lähes tunnin mittainen kakatuslenkki toppavaatteet ja tossut tassuissa. Kukaan koirista ei näyttänyt palelemisen merkkejä.
Iltapäivän he sitten nukkuivatkin peittojen alla tyytyväisinä 😃

💗      💗      💗

Aamupuuhat ja kyläilyä

Iltapäivälenkillä käytiin appiukon luona sapuskaa laittamassa ja kotiopäin kävellessä oli jo pimeys laskeutunut Vääksyyn.  Onneksi olin tajunnut ottaa koirille mukaan valopannat, niin näkyivät paremmin vaikka kävelyteitä pitkin kuljittiinkin.

Kuten kuvasta näkyy, on täällä Asikkalassa ihan kiitettävästi tuota lunta satanut.

*  *  *  *

Ämmälänhaka - Vääksy

Ämmälänhaka - Asikkala - Vääksy

Iltapäivän hämärtyessä kavelyllä koirien kanssa.

Vasten auringonlaskua

Metsässä on vaan niin kaunista.

Ja etenkin tänään maailma näytti erityisen kauniilta.

sydän samalla polulla

19, päivä kohti joulua

Lumisade jatkui lähes koko päivän.
tykkääs suunnattomasti lumesista maisemista,
olen talven lapsi.

Tänään kävin aivan yksin kääntymässä Kanavalla.
Toisinaan pienikin rauhallinen kävelytuokio yksin antaa suunnattomasti 

lisää voimia jaksamaan loppupäivän velvollisuudet.

Kanavalla oli lumista ja rauhallista,
vain muutama kävelijä ja hekin kanavan toisella puolella.
Sain todellakin olla rauhassa, vaikka mielelläni usei jäänkin toviksi juttelemaan vastaantulevien kanssa.Täällä on mukavia ihmisiä ja aina jotain jutuntynkää löytyy höpötettäväksi.

Kun appiukko oli ruokittu lähdettiin pikavisiitille kahden muksun luokse
ja vietiin Korvatunturin tonttujen paketteja ( tosin toistaiseksi vielä varastoon piiloon ).

Kauppareissu Lahden Karismassa oli "päätä huimaava" - väkeä oli hieman liikaa meikäläisen mielelle. Piti kuitenkin käydä ostamassa koirien raakalihaa, tai tarkennettuna Pandolle, sillä hänellä on erikoisruokavalio mitä ei tavallisista ruokakaupoista saa. Pitää olla vehnätön ja lihoista vain poro, peura, hirvi ja hevonen ei aiheuta allergisia oireita. Tulee kalliiksi kun normilihat ei sovi - mutta mitä ei rakkansa hyväksi tekisi. Olisihan niitä Hyperallergisia kuivapapanoita, mutta mieluiten tarjoan oikeata ruokaa ( lihaa sekä riisiä ja kasviksia ).
Ja tietenkin puruluita ei tälle koiralle löydykkään kuin hyvällä tuurilla eläintarvikekaupoista.
Tänään löysimme hevosen nahasta tehtyjä liuskoja mitä prinsessamme voi jyrsiä.
Olen siis tyytyväinen, nyt on Pandollekin jouluksi ja tämän vuoden loppuun ruokakuppiin sapuskaa.

Kiitos tästä päivästä.

11. päivä kohti joulua

En tiedä mihin tämä päivä karkasi - aika vaan kului hurjan nopeasti.

Pitkästä aikaa sairastelun jälkeen ensimmäinen kävelylenkki koirien ja miehen kanssa.
Kyllä otti koville.

Kävelypolut oli jäiset ( onneksi oli nastakengät),
kylmä viima puhalsi kasvoihin, mutta sisältäpäin oli tuskan hiki
- voimat kyllä niin vähissä lähes kolmen viikon makoilun jäljiltä.

Yhtään valokuvaa en metsästä tajunnut ottaa,
enkä koko päivänä kuvannut muuta kuin meidän tyttöjen makoilua sohvalla.

voihan luistelurata

sunnuntai 10.12

toinen adventtisunnuntai

Iltapäivästä lähdinne koirien kanssa kävellen käymään appiukon luona varmistamaan, että hän muistaa / jaksaa syödä lounaansa.

Kävelymatkasta tulikin seikkailu,

kävelytie oli aivan jäässä - kuin luistelurata.
Meillä oli onneksi nastakengät, mutta koirilla oli vaikeaa, sillä lumireunus oli jäinen ja epätasainen.
Selkis ja Pando hallitsivat jäällä kävelyn yllättävän hyvin,
mutta Grace Koikkalaisella oli vaikeuksia pitkien honteloiden koipien vuoksi.

Onneksi pääsimme terveinä perille vanhuksen luokse.

Onneksi appiukolla oli hedelmiä ja suklaata,
että saimme nostatettua diabetikon verensokerin ajoissa, sillä ei hän olisi itse kyennyt keittää perunoita ym..
Yhdessä kasasimme aterian lautaselle ja hän pääsi syömää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kotimatkalla hiekoitustraktori heitti hiekat kävelytien keskiosaan,
mutta reunat oli edelleen jäässä.
Siispä samanlaiset sembalot kotiin päin tultaessa illan jo hämärtyessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - 

Iltasella ukkokulta paistoi meille ihanan näköisen ja makuisen sydänpannarin.
Kyllä tykkäsin kovasti.

Kiitos rakas!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Piristävä päivälenkki kanavalla, nyt kuitenkin toiselta puolelta kävellen.

Iltasella oli Vääksyn torilla kesäkuun REKO-lähiruokatori, mistä kävin hakemassa tilaamani 30 kananmunan satsin.

viikon varrelta

Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.

Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.

Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,

mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.

Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.

Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.

Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.

Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.

Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.

Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.

tuplasti

Edellisessä postauksessa kerroin maanantaisesta vierailusta

koirien kanssa Vesijärven rannalla.

Jotenkin vaan silloin oli mieleni tulvillaan onnellisuutta, 

sillä katseeni kohdistui taas kerran sydämeen - maassa jäiseen lumeen uppoutuneeseen  kiveen, 

Tuskinpa se olisi ollut sydämen muotoinen jos olisin sen kaivanut ylös, mutta jätin sen paikoilleen ja tovin sitä ihailin - varjellen kuin pientä aarretta etteivät koirat ruiki sen päälle. 

Toivottavasti joku muukin huomaisi sen pienen kauneuden.

Takaisinpäin autolle kävellessä oli aurinko jo sulattanut osan kävelyreitistä ja maa oli likaisen loskainen. Kaikki loska ei kuitenkaan ole vain pelkkää likaa, se voi olla myös taidetta, niin kuin tämä näky. Minä näen siinä aivan selvästi sydämen, joku muu näkee siinä jotain muuta tai pelkän loskaläntin. 

Olen kyllä onnellisessa asemassa kun luoja  suo minulle näitä pieniä luonnon ihania sydämellisiä hetkiä. Pieni on kaunista, kun vain ihmiset kykenisivät kiireiltään  näkemään pienet luonnon ihmeet.

Lähetän sinulle tänään kaksin verroin rakkautta ja onnea päivääsi.

komiat oli maisemat

maanantain mahtavat maisemat

Vesijärven rannasta katsottuna.

kylmää ja lämmintä

Maanantaina paleltiin ulkona päivällä

ja illalla jännitettiin kynttilänvalossa uutta ruotsalaista telkkariohjelmaa katsellessa.

kokovartalo-jäädytys

Ei pelkästään pakkanen palelluttanut, vaan se jäätävä viima

pureutui takin sisälle saaden aikaan kokovartalo-jäädytyksen.

Rannassa kävimme vain kääntymässä, tänään ei maisemia pystynyt ihailemaan - oli vain kiire kotiin lämpimään.

tilhet sateessa

torstai

27. lokakuuta

Huonosti nukuttu yö mummokoiran ja yhden ripuloivan koiran vuoksi, sateinen aamu ja päivä, viimeisetkin lumet sulivat, tilhet ihmettelivät tyhjää pihlajapuuta, eläinlääkärissä käynti vei viimeisimmätkin voimat, surullinen mummokoiran voimien hiipumisen vuoksi, kohta on hyvästien aika - sydämeen sattuu ajatuskin siitä. Paljon ajatuksia, silti tyhjä olo.

ulkoilutusta

torstaina

13. lokakuuta

Illalla ulkoilutin niitä ihania Pomareita, joista on kuva edellisessä postauksessa.  

Ihan ekaa kertaa ja kyllä jännitti kun niissä on se  korko - normikokoinen (pieni) mutta kuitenkin korko.  En ole korollisia kenkiä käyttänyt vuoteen - en sen viime syksyisen nilkkaleikkauksen jälkeen.

No nyt valjastin nilkkani (laitoin molempiin jalkoihin nilkkatuet) ja erikoispohjalliset ja sujahdin kenkiin. Ja hyvältä tuntui - tosin kävely tuntui lonkissa, johtui niistä koroista.

No joo, ulkoilutin samalla koirulaisia ja ukko-kultaanikin.

Ps. jalkoihin ei tullut rakkoja, eikä nilkat kipeytyneet

- ovat ainakin tällä hetkellä oikein mukavan tuntuiset kengät.

Kävelyä niillä kengillä tosin täytää edelleen harjoitelle, enkä yksin uskalla lähteä koirien kanssa kävelemään ne jalassa. Jännittää, että nilkka pettää uudestaan ja taas murtuu ranne.

leppoisa lauantai landella

lauantai

8. lokakuuta

Vielä on kanavalla liikennettä.

Puutarhasta löytyy vielä pinaattia ja vuonankaalia,

hyvä lisä tämän päivän ruokaa.

tuulta ja lehtien rapinaa

tiistai

4. lokakuuta

Kylmä tuuli,

rapisevia lehtiä,

Vanha Vääksy ja
vääksyn joki.

Kotona lämmiteltiin takkatulen ääressä.

upea päivä

sunnuntai
2. lokakuuta

Kuotaan venesatama - Vääksy