Tsemppiajatus

💜💜💜💜

Ekokampaamossa

Maaliskuun alussa kävin ensimmäisen kerran ekokampaajalla.
Kyseessähän oli hiusten värjääminen kasviväreillä. Enää ei vahvoja (myrkyllisiä)  ja terveyttä vaarantavia aineita mun kehoon.

Hinta ei ollut paha ja henkilökunta mukavaa ja ammattitaitoista.
Tuonne menen seuraavallakin kerralla.

Mun hiuksethan ovat luonnostaan sellaiset "maantieharmaat", mitättömän väriset.

Harmaita hiuksia ei vielä löytynyt, vaikka kuuskymppiä häämöttää jo lähellä 😄

Väriksi halusin kuparinruskea ja olen niin 100 % tyytyväinen tähän väriin.

Parissa päivässä vielä väri hieman vahvistui, mutta ei kuitenkaan punaiseksi.

Tykkään niin kovasti tuosta väristä ja mielikin piristyi huimasti.

Hiusten pesut ei ole kolmessa viikossa laimentaneet väriä, eli hyvin pysyy väri tasaisena.

*    *    *    *

20. päivä kohti joulua

Illassa oli tunnelmaa ja taikaa.

Asikkalan seurakunta on kuulema perinteisesti joka joulukuu järjestänyt nuotiolauluillan lähimetsässä.  Tänään oli pakkasta oli -6 astetta, sellainen kirpeä pakkanen.

Pakkasin reppuuni varmuuden vuoksi huovan, varahanskat ja istuinalustan sekä termospullollisen sitruunateetä. Pukeuduin tuplakerrastoon, paksuun toppatakkiin, paksuun huiviin ja huovutettuun hattuun. Mukaan tuli myös taskulamppu ja lyhty.

Hain uuden ystäväni Sannan mukaan ja suuntasimme kohti loimuavaa nuotiota.

Ilta oli taianomainen ja levollinen.

Kiitos Sanna seurasta 💖

6. päivä kohti joulua

Itsenäisyyspäivänä 2018

Poltin kynttilöitä, ne rauhoittaa mun mieltä,
ne tuo jotenkin mun isän pilvenreunalta lähemmäksi.

Takka piti huolta, että talo oli mukavan lämmin.
Köllöttelin sohvalla koirat kainalossa ja katselin ensin tuntemattoman sotilaan
 ( kuinkahan moneskymmenes kerta)

sekä lämmintä glögiä siemaillen seurailin Linnan juhlia.

Odottelin josko vierailijana oleva Anna Puu esiintyisi . . .

Lämmöllä lähetin halauksia läheisilleni,
jotka muistivat syntymäpäiväni.

ps. Flunssa alkaa hiipumaan,
jonkin verran vielä yskittää ja nenä tuhisee
- mutta huomenna ajattelin lähteä käymään kaupassa.

Kiitos veteraanit vapaasta Suomesta !

Omaa jogia etsimässä

Vääksyn Joogasalongissa

Lähteminen,

etenkin -19 asteen pakkasella kun auto on jäässä,
ikkunat on jäässä ja kun on unohtanut ajoissa laittaa auton lämpenemään,

- on hankalaa lähteä lämpimästä kodista liikenteeseen pimeään.

Mutta kun pääset kotiportista ulos, piristyy mieli ja tulee halu päästä sinne nopeasti.

Joogasalonki on Vanhassa Vääksyssä, juuri sopivassa vanhojen talojen miljöössä . Vaikka "iso tie" (Lahti-Jyväskylä) on ihan vieressä, ei pihalle päästessä edes huomaa autojen liikennettä - kuin ryhdikässaapuisi rauhan kehtoon. Talo on kaunis, varmaankin jo 100 vuotta vanha, korkea ja ryhdikäs, mutta niin kutsuva. Näin talvella lyhdyt rappusilla kutsuvat astumaan sisään.

Eteisessä tunnelmavalot ja pienet rauhoittavat koristeet luovat jo levollisen mielen.

Aulaan astuessa pönttöuunien pehmeä lämpö hyväilee kylmiä poskipäitä ja hymyilevä

Joogaohjaajamme Linda tervehtii korituolissa istuen.

Tuonne on joka kerta niin mukava mennä rauhoittumaan ja rentouttamaan väsynyttä minääni.

ja tietenkin hellästi venyttämään kireitä lihaksia.

Ja se autuaan levollinen mieli ja vartalo,

mikä kasaa itsensä hymyssä suin

ja suuntaa autonsa kotiin  karvakoirien

ja ukkokullan luokse.

Tunti vain itselle

- ja sillä jaksaa taas tulevan vaiherikkaan viikon eteenpäin.

Protskujauheesta herkkua

Suklaa loppu ja teki mieli jotain herkkua.
Nopealla pohdinnalla päädyin sekoittamaan keskenään 3 pientä (jo tummunutta) banaania,  2 Aittolahden munatilan munaa, 0,5dl  gluteenittomia kaurajauhoja (päiväys menossa vanhaksi) sekä iso ripaus vaniljan makuista proteiinijauhoja  -  ja pannulle paistumaan kirnuvoissa.

Ps. Nautitaan valiljakastikkeen ja suklaakahvin kera 😊  

vihdoinkin

29.päivä joulukuuta

Vihdoinkin sain nähdä sinut täydessä kauneudessasi
- kiitos 💋

Hola Espanja

20 päivä joulukuuta

Ihanaa postia Espanjasta

Espanjalainen koirien pelastustiimi Podenco Friends mistä me adoptoimme Gracen
teetti kalenterin pelastetuista podencoista.
Kalenterikuvissa on koiria, joiden kanssa Grace on leikkinyt.

Tietenkin tilasin kalenterin kannatuksen vuoksi, vaikka siinä ei olekaan Gracen kuvia.

Espanjasta lähetettynä se tuli maksamaan 17€.

erilainen joulukukka

9. joulukuuta

Toisilla on joulukukkana hyasintti, joulutähti, jouluruusu tms.
mutta minullapas alkoi viimekesäinen verenpisara kukkimaan uudestaan.

Laitoin sen roikkumaan eteiseen missä lattialämmitys, mutta viileämpää kuin muissa huoneissa.

  

 Pari nuppua ehti pudota, kun unohdin tarkkailla kastelua.

Nuppuja on montaa eri kokoa, toivottavasti edes joku niistä jaksaisi aueta kukkimaan.

Kesällä nuo kukat olivat vaalean punaiset ja nyt ne näyttää olevat valkoiset, johtuneeko siitä, etten ole sisätiloissa lannoittaa.

Eihän mulla tullut mieleenkään, että ihan nuppuja rupeaa kasvattamaan . . .

Ihan vaan toivon, että saisin sen talvetettua hengissä ensi kevääseen.
Nuppuja oli tänään yhteensä 15kpl, ihan  mieletön juttu
- ole hyvin, hyvin happy 😊


PS. Ensimmäinen kukan nuppu aukesi seuraavana päivänä 10.joulukuuta  😃

juhlaa kerrakseen

Suomen ja Soilin synttärit
- siispä teemana aamuinen lumisade jota olen odottanut jokaisena
syntymäpäiväaamuna jo lapsesta asti.
Lisäksi päivään kuului ruusut, monta puhelua sukulaisilta, tuntematon sotilas,
ruoka-ja jätskivieraat, linnanjuhlat telkkarista sekä tunnelmavalaistus.

Kiitos tästä päivästä.

neljäntenä päivänä joulukuuta

Muu talon väki vielä nukkui, kun minä istuin keittiössä kynttilän valossa ja ihmettelin ulkona satavaa lumipyryä.

Ja saman pöydän äärellä illalla maiskuttelin hyvinkin epäterveellistä iltapalaa ...

Mukissa fantaa  (kun teki niin mieli ja kurkku huusi nestettä )

- vähillä nesteillä on tämä päivä porskuteltu).

Lautasella, no niin,

vegepiirakka minkä sisällä oli härkäpapua ja laitoin siihen kostukkeeksi ruokailusta jäänyttä kermakastiketta porkkanoilla, sekä jämäsalaatit ja porkkanaraasteet salaattikastikkeeseen hukutettuna.

Ja oli hyvää - roskaruokaa kerrakseen, niin ja sitä salaattia 😃😂😂😂.

haaveet täytyy toteuttaa

Tänään eka joogatunti

En tiedä pystynkö tekemään mitään näiden kipuraajojeni kanssa,

mutta menen ainakin fiilistelemään.

Tämä on niin monen vuoden takainen haave

ja ainakin kerran on kokeiltava.

Ja hei ihmiset - haaveet täytyy toteuttaa.

tuplasti

Edellisessä postauksessa kerroin maanantaisesta vierailusta

koirien kanssa Vesijärven rannalla.

Jotenkin vaan silloin oli mieleni tulvillaan onnellisuutta, 

sillä katseeni kohdistui taas kerran sydämeen - maassa jäiseen lumeen uppoutuneeseen  kiveen, 

Tuskinpa se olisi ollut sydämen muotoinen jos olisin sen kaivanut ylös, mutta jätin sen paikoilleen ja tovin sitä ihailin - varjellen kuin pientä aarretta etteivät koirat ruiki sen päälle. 

Toivottavasti joku muukin huomaisi sen pienen kauneuden.

Takaisinpäin autolle kävellessä oli aurinko jo sulattanut osan kävelyreitistä ja maa oli likaisen loskainen. Kaikki loska ei kuitenkaan ole vain pelkkää likaa, se voi olla myös taidetta, niin kuin tämä näky. Minä näen siinä aivan selvästi sydämen, joku muu näkee siinä jotain muuta tai pelkän loskaläntin. 

Olen kyllä onnellisessa asemassa kun luoja  suo minulle näitä pieniä luonnon ihania sydämellisiä hetkiä. Pieni on kaunista, kun vain ihmiset kykenisivät kiireiltään  näkemään pienet luonnon ihmeet.

Lähetän sinulle tänään kaksin verroin rakkautta ja onnea päivääsi.

läpi meni

Kyllä on Urpulan emäntä onnellinen.

Olen niin happy kun 15 vanha "hurttavankkuri" meni katsastuksesta läpi.

Olin jo laskeskellut säästöjäni, että riittävätkö mahdolliseen remonttiin, 

nuo jarrut jotenkin rohisee.

Mutta ei edes maininnut moisesta.

Kävi hyvä tuuri ja nyt saa taas kuskata tuollaista akkalaumaa.