Maisema jäässä

Tammikuussa ollaan saatu lunta, lunta, lunta sekä piukeita pakkaspäiviä.

Me ihmiset osataan pukeutua lämpimästi ja koirille on tossuja myöten lämmintä vaatetta lenkkeilyjen ajaksi, mutta nuo luonnossa elävät  eläimet - heillä on kylmä.

Surettaa suuresti 😭

Vääksyn kanavallakin on sula alue pienentynyt minimiin.
Vielä sorsille on uintipaikka, mutta jos pakkaset jatkuu, niin sula-alue pienenee entisestään.

Mihin nuo siivekkäät silloin menevät . . . . ?

Ensi yöksi  on ennustetaan talven kylmintä.

Takkaa lämmitetty ja illalla pissatetaan pimut vain pihalla. 

Päivällä tehtiin lähes tunnin mittainen kakatuslenkki toppavaatteet ja tossut tassuissa. Kukaan koirista ei näyttänyt palelemisen merkkejä.
Iltapäivän he sitten nukkuivatkin peittojen alla tyytyväisinä 😃

💗      💗      💗

Aamupuuhat ja kyläilyä

Iltapäivälenkillä käytiin appiukon luona sapuskaa laittamassa ja kotiopäin kävellessä oli jo pimeys laskeutunut Vääksyyn.  Onneksi olin tajunnut ottaa koirille mukaan valopannat, niin näkyivät paremmin vaikka kävelyteitä pitkin kuljittiinkin.

Kuten kuvasta näkyy, on täällä Asikkalassa ihan kiitettävästi tuota lunta satanut.

*  *  *  *

Maa on niin kaunis

Parin asteen pakkanen, korvia vihlova viima, mutta
maisema kuin upeimmasta taideteoksesta.

Ja yksinäinen sydän matkanvarrella 💚

3. Tammikuuta 2019

Päivän sydän löytyi lähempää kuin osasin aavistaakaan - aamiaislautaselta.

Hymyhän siitä pienoisen hämmästyksen jälkeen muotoutui huulilleni ja ajatukset keveni tulevasta päivästä.
Ei tuo pakkasmittarin -12 pakkasastetta sekä hyytävän näköinen ilma ulkona enää suuremmin haitannut.

Sydämeeni sain lämpimän muistutuksen siitä, että tuo sydän oli juuri minulle "lähetetty" ja minulle tarkoitettu 💜

2. tammikuuta 2019

On lunta tulvillaan

Viimeöinen myrsky toi tullessaan kylmän viiman ja lunta ihan kiitettävästi.
Aamulla pääsi heti rämpimään nilkat lumessa lintujen ruokintapaikalle.

Iltapäivästä kävimme Lahdessa ostoksilla.  Pandolle taas hankittiin niitä hänelle sopivia ruokalihoja sekä pureskeluherkkuja sekä linnuille oma satsi ruokaa.

Yläkerran hämyssä pidin oman pienen joogasession. 
Toivoisin voivani hiljentyä  joka päivä tuokioksi  joogaamaan, joko aikaisin aamulla tai sitten illalla. Myös meditoimaan haluaisin oppia ja pienin "askelin"pyrinkin sitä harjoittamaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin.

Toiveenani on löytää sisäinen rauha ja oppia jotain uutta tästä meidän universumistamme 💜

1. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen päivä rämmittiin märässä loskakelussä ja tihkusateessa. Metsä oli edelleen lumisen kaunis, tosin nivelrikkoisilla polvella ja lonkalla kulkeminen oli haasteellista.
Iltapäivä ja ilta tuli otettua sitten rennommin opiskelun merkeissä.

Ennen nukkumaanmenoa tammikuun haasteena lankutusta ja tuokio joogaa ❤

vääksyssä liikennevalot

Vääksyn kanava on saanut väliaikaiset liikennevalot.

tänäänkin kohti mielenrauhaa

Aurinkotervehdys B

Mielettömän yksinkertaisen ihana idea laittaa lyhty tuollaiseen oksaan roikkumaan.
Iltahämärissä valo loisti kutsuvasti.

Näitä askelia seurasin seuraavien lyhtyjen luokse . . . 

ja rappuja kiiveten kohti valoon ja lämpöön,
sisälle Joogasalonkiin.

Omaa jogia etsimässä

Vääksyn Joogasalongissa

Lähteminen,

etenkin -19 asteen pakkasella kun auto on jäässä,
ikkunat on jäässä ja kun on unohtanut ajoissa laittaa auton lämpenemään,

- on hankalaa lähteä lämpimästä kodista liikenteeseen pimeään.

Mutta kun pääset kotiportista ulos, piristyy mieli ja tulee halu päästä sinne nopeasti.

Joogasalonki on Vanhassa Vääksyssä, juuri sopivassa vanhojen talojen miljöössä . Vaikka "iso tie" (Lahti-Jyväskylä) on ihan vieressä, ei pihalle päästessä edes huomaa autojen liikennettä - kuin ryhdikässaapuisi rauhan kehtoon. Talo on kaunis, varmaankin jo 100 vuotta vanha, korkea ja ryhdikäs, mutta niin kutsuva. Näin talvella lyhdyt rappusilla kutsuvat astumaan sisään.

Eteisessä tunnelmavalot ja pienet rauhoittavat koristeet luovat jo levollisen mielen.

Aulaan astuessa pönttöuunien pehmeä lämpö hyväilee kylmiä poskipäitä ja hymyilevä

Joogaohjaajamme Linda tervehtii korituolissa istuen.

Tuonne on joka kerta niin mukava mennä rauhoittumaan ja rentouttamaan väsynyttä minääni.

ja tietenkin hellästi venyttämään kireitä lihaksia.

Ja se autuaan levollinen mieli ja vartalo,

mikä kasaa itsensä hymyssä suin

ja suuntaa autonsa kotiin  karvakoirien

ja ukkokullan luokse.

Tunti vain itselle

- ja sillä jaksaa taas tulevan vaiherikkaan viikon eteenpäin.

Illan jo hämärtyessä

matkaan harrastukseni pariin.

Vääksy on iltaisin jotenkin salaperäisen näköinen.

Ostarilla (kauppojen ympärillä) liikkuu ihmisiä, mutta jo kanavan kulmilla on hiljaisempaa.

Nytkin vain pari koiranulkoiluttajaa oli kävelemässä ja pari autoa ajoi vastaan - ei ollut ruuhkaa kylätiellä 😃

Joku ilta täytyy mennä kävelemään kanavalle, luulisin, että sieltä saisi kiehtovia ja tunnelmallisia kuvia, tosin ensin odotan lämpimämpiä ilmoja . . . tänään meillä mittari näytti -19´ astetta.

Protskujauheesta herkkua

Suklaa loppu ja teki mieli jotain herkkua.
Nopealla pohdinnalla päädyin sekoittamaan keskenään 3 pientä (jo tummunutta) banaania,  2 Aittolahden munatilan munaa, 0,5dl  gluteenittomia kaurajauhoja (päiväys menossa vanhaksi) sekä iso ripaus vaniljan makuista proteiinijauhoja  -  ja pannulle paistumaan kirnuvoissa.

Ps. Nautitaan valiljakastikkeen ja suklaakahvin kera 😊  

Pakkasilla mennään

Nyt pakkasia on pidellyt jo pari viikkoa - uskomatonta, ei vesisadetta "pitkään" aikaan ☺

leveät polut ja sininen hetki

Tänään saatiin  hämmästellä ja ihastella Asikkalan kunnan aurausstrategiaa,
sillä metsän reunassa kapea luminen polku oli muuttunut  highway´ksi.

Kyllä kelpasi nyt tallustella koirien kanssa,
ei mennyt lumet kengänvarsiin, eikä enää tarvinnut hikipäissä rämpiä lumessa.

Kauppareissun jälkeen sain vielä kotimatkalla ihastella
alkuillan sinistä hetkeä.

Ihana oma aika -

tiistaina 9.1.2018

Tästä se taas alkaa viimevuonna aloitettu oman jogin etsiminen
Vääksyn  joogasalongissa - tässä linkki sivuille.

Tunti vain itselleni - Kiitos Linda 💜

halki meni

Ihan outoa,
lasinen astia, missä me kuivatetaan tiskatut ruokailuvälineet meni halki.

Nätisti ja sileästi meni halki, eikä säröjä ollenkaan.

Ja taas

Aamulla alkoi taas satamaan lunta, märkiä karvahattuja. Harmillista vaan, että ei näe varoa niitä jäisiä kohtia mitä pihassa on.

aamun herkkuhetki

lauantaina 6.1.2018

Aamulla kahvituokio Robert Paulig´n kanssa.

Poika toi jouluna äidille hansfree-kuulokkeen ja
tarkoin harkiten ostetun kahvin 

- SUKLAA Coffeen ja tykkäsin kovasti.
Mielenkiintoinen makuyhdistelmä ja innostaa tutkimaan Rogertin muutkin makukahvit.

4.n vuoden vertailu

Mikä oli lämpötila samana päivänä,
mutta aikaisempina vuosina ?

Siis sama päivä ja sama paikka . . . 

Vuonna 2015 oli pakkasta -13,3.

Vuonna 2016 pakkasta -18,6.

 Vuonna 2017  pakkasta -20.

Ja tänään

2018  plussaa +2.8 ja tihkusadetta.

Mielenkiintoista . . . . 

ennen kukonpierua

keskiviikko 3.tammikuuta 2018

En saanut yöllä oikein kunnolla nukuttua, kun oli aamulla aikaisin kello herättämässä, ja pelkäsin etten herää siihen. No unenpöpperöisenä kevyt aamiainen ja vielä pimeän aikaan taas autoilemaan . Tosin jouduin kiertämään tontin etuosan kautta, ennenkuin pääsin autolle - oli meinaan yön aikana meidän piha muuttunut luistinradaksi.

Kävin heti aamutuimaan  suvun vanhuksen kanssa terkkarilla,

ja sen jälkeen vielä tein hänelle aamiaisen.

Kotiin tullessa ensimmäisenä käytin 25 kg sepeliä, että pääsin pihan poikki talolle.

Ja tietysti heti oli vuorossa lintujen ruokinta.

Sen jälkeen kahvit ja koirien pissatus ja heidän ruoka.

Mitenköhän saan tämän päivän tunnit riittämään kun on edessä vielä monen monta juttua tehtävänä . . 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - .

Parin tunnin  huilin jälkeen koirien kanssa koirapuistoon ja sieltä kaupan kautta takaisin vanhuksen luokse koiralauman kanssa tarjoamaan  hänelle ruokaa.

Illan suussa kävin vielä hakemassa Reko-lähiruokaryhmän tilaamani munat .... 90 kpl  😃

pimeällä turvaton olo

tiistai 2.1.2018

Pimeällä en haluaisi ajaa autolla.

Tänäänkin lähdin valoisaan aikaan, mutta nopeasti se päivä mailleen hiipuu ja pimeys valtaa maat ja mannut.

Onneksi ei tarvinnut pitkälti ajaa kun kävin auttelemassa suvun vanhusta laittamalla ruokaa, tiskasin, siistin paikkoja, vein roskat, käytin postiasioilla (onneksi on iso auto mihin rollaattori mahtuu kokonaisena kyytiin).

Lisäksi tein jääkaappiin hänelle valmiiksi voileivät iltapalalle sekä aamuksi.

Muuten hän saa tarvittavat ainekset itse jääkaapista. Muutenkin pakollinen rollaattorin käyttö sisätiloissakin vaikeuttaa kotitöiden tekemistä. Sen vuoksi minä tai ukkokulta käydään päivittäin häntä auttamassa.

Ja yllättävän nopeasti se kolme-neljä tuntia siellä vierähtääkin.