17. päivä 2019

♥️ Jouluruusu ♥️

Teematammikuu

Jooga ja lankutus 🙏💜

3. Tammikuuta 2019

Päivän sydän löytyi lähempää kuin osasin aavistaakaan - aamiaislautaselta.

Hymyhän siitä pienoisen hämmästyksen jälkeen muotoutui huulilleni ja ajatukset keveni tulevasta päivästä.
Ei tuo pakkasmittarin -12 pakkasastetta sekä hyytävän näköinen ilma ulkona enää suuremmin haitannut.

Sydämeeni sain lämpimän muistutuksen siitä, että tuo sydän oli juuri minulle "lähetetty" ja minulle tarkoitettu 💜

1. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen päivä rämmittiin märässä loskakelussä ja tihkusateessa. Metsä oli edelleen lumisen kaunis, tosin nivelrikkoisilla polvella ja lonkalla kulkeminen oli haasteellista.
Iltapäivä ja ilta tuli otettua sitten rennommin opiskelun merkeissä.

Ennen nukkumaanmenoa tammikuun haasteena lankutusta ja tuokio joogaa ❤

13. päivä kohti joulua

ISÄ

13.12.1963 me jouduimme hyvästelemään sinut.

Äitini menetti miehensä,
minä, siskoni sekä kaksi veljeäni menettivät isän.
Minä olin nuorin, vain 2 vuotta ja 7 päivää vanha,

sisarukseni olivat 5v, 9v, ja vanhin veljeni 10 vuotta.

Äidille jäi neljä itkevää räkänokkaa elätettäväksi,
piti muuttaa pois isän työsuhdeasunnosta ja hankkia työpaikka,
että sai ruokittua nälkäiset suut.

Parhaansa hän teki,

ei meiltä mitään puuttunut - oli aina ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Hankki jopa meille oman kodin - mutta kyllä sinua olisi tarvittu.

Olisin niin halunnut muista miltä tuntuu istua sinun sylissä,
tai laittaa kädet kaulasi ympäri tai
saada hyvänyön suukko poskelle.

Kaksi vuotta olit elämässäni, mutta en muista siitä mitään.
Kunpa edes unissa olisin saanut elää ne kaksi vuotta uudestaan.

Täytin viime viikolla 57 vuotta ja 55 vuotta olen ikävöinyt sinua.

Isä siellä jossain pilvenreunalla

minä rakastan sinua.

Matkaa isän haudalle on jonkinverran,
mutta me käytiin viemässä hänelle kynttilä ja tovin siinä hänelle juttelinkin.
Mieleni oli tietenkin surullinen, mutta samalla tunnen olevani lähempänä häntä
istuessani siinä (kylmällä) haudan reunakivellä.
Ikävä ei kuitenkaan vähene vuosien vierimisestä huolimatta.

2. joulukuuta - pumpulissa tassuttelua

Luonto on taas häikäisevän kaunis,

kuin pilvissä leijailisi.

Heinäkuun kukkia osa1

Aamun ensimmäinen

Oikea makujen kirjo - vaniljatee, lohimuffinssi ja smoothie, missä on mantelimaitoon lisättynä hunaja, inkivääri, muna, kaurahiutaleita, päärynä, puolikas banaani, mustikoita ja vadelmia.  Nautitaan hiljaisuudessa kynttilän valossa. Kyllä se päivä tästä käyntiin lähtee.

Kahvin aika on vasta sen jälkeen kun linnut on ruokittu ja koirat pihapissatetti.

kiitos veteraanit

Kiitos itsenäisestä Suomesta!

Suomi 99v.

Juhlikaamme siis yhdessä vuosipäiväämme.

jäljet

maanantai

7. marraskuuta

perjantaisaunan tunnelmaa

Vettä oli satanut lähes koko päivän.

Lämmitettiin sauna vaihteeksi perjantaina.

 Kuunneltiin vesisateen ropinasta löylyn raikkaina saunan kuistilla 

ja nautittiin illan hämärtymisestä.

pieni on kaunista

torstai

20. lokakuuta

Viime vuonna tähän aikaan oli satanut jo ensilumi.

En silloin olisi uskonut, että tänä vuonna samaan aikaan kerään vielä pihaltani metsämansikkapuskasta maukkaita mansikoita ( pistin poskeeni,ennenkuin ehdin kuvata)

ja hurmaannun mansikan kukista.

Ihastelen pihan pieniä luonnon luomia yksityiskohtia.

.

Löytyi myös keihästetty kotino.

Pensasmustikan lehdet saavat syksyisin kauniin värin.

syyskuun viimeinen

perjantai

30. syyskuuta

 Aamulla varhain . . .
kiitän luojaani, että ehdin ajoissa . . 

sanoin kuvaamaton tunne . . . 

tuskin uskalsin hengittää . .
koiratkin pysähtyivät . . .

minä vain katsoin.

Ja sitten Päijänteeltä tuli sade.

Iltapäivästä hain 30 kappaleen satsin tuoreita

maatilan emännän tuomia munia.

upeeta, mahtavaa

tiistai
20. syyskuuta

Upeat oli maisemat kävelylenkillä Vääksyn kanavalla.

syksy saapunut kanavalle

sunnuntai
11. syyskuuta

Käytiin vielä fiilistelemässä kanavalla
ja taidettiin ottaa tämän vuoden viimeiset jäätelöt Kanavan Helmistä.

Syksy on saapunut kanavalle.

nam! nam!

keskiviikki
7. syyskuuta

rakas poikani

maanantai
5. syyskuuta

On se vaan aina niin ihanaa, kun oma (pieni) poikani tulee katsomaan äitiään.

päivän piristäjä

torstai
1. syyskuuta

Voi miten onnelliseksi tulin yhdestä pienestä perhosesta.

kultaiset pellot ja amiraali

sunnuntai
28. elokuuta

Viljapellot on niin kauniin kultaiset väriltään, auringonpaisteessa ihan sokaistuu niitä ihaillessa. Kasvihuoneesta on niin painavia kurkkuja , että meinaa varret katketa. Ja iloksemme Amiraali kävi portinpielessä levähtämässä sireeninlehdellä.

ei pöllömpi päivä

perjantai
26. elokuuta

Aamulla tomaattiruukusta löytyi söpö pieni punainen kukka, päivällä ystävän rappusien vierestä löytyi sydänkivi ja iltapäivästä lämmitettiin pihasauna ja kuunneltiin kuistilla sateen ropinaa.