13. päivä kohti joulua

ISÄ

13.12.1963 me jouduimme hyvästelemään sinut.

Äitini menetti miehensä,
minä, siskoni sekä kaksi veljeäni menettivät isän.
Minä olin nuorin, vain 2 vuotta ja 7 päivää vanha,

sisarukseni olivat 5v, 9v, ja vanhin veljeni 10 vuotta.

Äidille jäi neljä itkevää räkänokkaa elätettäväksi,
piti muuttaa pois isän työsuhdeasunnosta ja hankkia työpaikka,
että sai ruokittua nälkäiset suut.

Parhaansa hän teki,

ei meiltä mitään puuttunut - oli aina ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Hankki jopa meille oman kodin - mutta kyllä sinua olisi tarvittu.

Olisin niin halunnut muista miltä tuntuu istua sinun sylissä,
tai laittaa kädet kaulasi ympäri tai
saada hyvänyön suukko poskelle.

Kaksi vuotta olit elämässäni, mutta en muista siitä mitään.
Kunpa edes unissa olisin saanut elää ne kaksi vuotta uudestaan.

Täytin viime viikolla 57 vuotta ja 55 vuotta olen ikävöinyt sinua.

Isä siellä jossain pilvenreunalla

minä rakastan sinua.

Matkaa isän haudalle on jonkinverran,
mutta me käytiin viemässä hänelle kynttilä ja tovin siinä hänelle juttelinkin.
Mieleni oli tietenkin surullinen, mutta samalla tunnen olevani lähempänä häntä
istuessani siinä (kylmällä) haudan reunakivellä.
Ikävä ei kuitenkaan vähene vuosien vierimisestä huolimatta.

Isäni muistolle

22.11.1926 - 13.12.1963

💔

Ikävä sydämessä

Blogi on ollut jonkin aikaa karanteenissa.

En ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen enkä kuviakaan ole laittanut, vaikka onneksi jonkin verran olen niitä räpsinyt.
Elämä on ollut jotenkin tuuliajolla,

päivät kuluneet liian mopeasti aamusta iltaa ja voimavarat ylimääräiseen olleet rajallisia.

Kaikkeen tähän vaikuttu rakkaan Amore-vanhuksen kuolema toukokuussa.
Hänen menettäminen tuntui todella raskaalta, suru oli suunnaton ja sydän huusi kivusta.

Ensimmäinen kuukausi oli raskainta, vaikka onhan meillä kaksi muuta koiraa.
Amoren kanssa ehdimme taivaltaa yhteistä matkaa lähes 14- vuotta.

Pitkä aika kasvaa yhteen ja oppia lukemaan toistemme ajatuksia.

Paljon on kesän aikana tapahtunut
ja lupaan käydä kirjoittamassa säännöllisemmin,
mutta tässä vielä kuva rakkaastamme hänen viimeisenä päivänä 

ennen kuin saatoimme hänet sateenkaarisillalle.

menneisyys muistiboksiin

Menneisyys tallennettu levyltä ulkoiseen muistiboksiin.

Kuvia edesmenneestä Taija-koirastamme.

Ikävä on kova, vieläkin.