Hieman jännittää

Heikossa hapessa

Nyt ei  taida Urpulan emäntä olla hyvässä hapessa laisinkaan,
kun pistivät peijakkaat tällaiseen testiin.

Ennen tuota testiä ei saa 4.n tuntiin juoda kahvia,teetä eikä colajuomia.
Ilmeisesti niiden  piristävien vaikutusten vuoksi . . .
Ja tietenkin nyt tekisi sitä kaffetta mieli kun ei saa juoda - ja todellisuudesta mulla on kahviaika vasta iltapäivällä. Tää on taas niitä "psykologisia" juttuja  😅

13. päivä kohti joulua

ISÄ

13.12.1963 me jouduimme hyvästelemään sinut.

Äitini menetti miehensä,
minä, siskoni sekä kaksi veljeäni menettivät isän.
Minä olin nuorin, vain 2 vuotta ja 7 päivää vanha,

sisarukseni olivat 5v, 9v, ja vanhin veljeni 10 vuotta.

Äidille jäi neljä itkevää räkänokkaa elätettäväksi,
piti muuttaa pois isän työsuhdeasunnosta ja hankkia työpaikka,
että sai ruokittua nälkäiset suut.

Parhaansa hän teki,

ei meiltä mitään puuttunut - oli aina ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Hankki jopa meille oman kodin - mutta kyllä sinua olisi tarvittu.

Olisin niin halunnut muista miltä tuntuu istua sinun sylissä,
tai laittaa kädet kaulasi ympäri tai
saada hyvänyön suukko poskelle.

Kaksi vuotta olit elämässäni, mutta en muista siitä mitään.
Kunpa edes unissa olisin saanut elää ne kaksi vuotta uudestaan.

Täytin viime viikolla 57 vuotta ja 55 vuotta olen ikävöinyt sinua.

Isä siellä jossain pilvenreunalla

minä rakastan sinua.

Matkaa isän haudalle on jonkinverran,
mutta me käytiin viemässä hänelle kynttilä ja tovin siinä hänelle juttelinkin.
Mieleni oli tietenkin surullinen, mutta samalla tunnen olevani lähempänä häntä
istuessani siinä (kylmällä) haudan reunakivellä.
Ikävä ei kuitenkaan vähene vuosien vierimisestä huolimatta.

3.päivä kohti joulua

Aamulla kello herätti jo aikaisin.

Teevesi kiehumaan, sytytin kynttilän ja laitoin villasukat jalkaan.
Se tapa taitaa olla minun pyhä kolminaisuus - tykkään aamuista jolloin saan hiljaisuudessa virittäytyä uuteen päivään.  Tosin parin viikon aikana aamun kohokohta on se, että juon jotain lämmintä ja saan ilman kulkemaan nenän ja suun kautta - tää räkätauti alkaa käydä hermoille.

Tasan 8.00 soitin terveysasemalle ja sain jo aamupäiväksi ajan ensin hoitajalle, joka otti verikokeella tulehdusarvot sekä mittasi kuumeen.
Sen jäkeen pääsin suoraan omalääkärille.
Meillä täällä Asikkalassa toimii kiitettävästi tuo terveydenhuolto verrattuna stadin toimintaan.

Lääkärillä on aina aikaa jutella potilaan kanssa, vaikka joutuvatkin pitämään aikatauluista kiinni ihan niinkuin muuallakin.
Ja apteekkikäyntihän siitä tuli sekä kahdeksan päivän vahva antibioottikuuri.

Näillä mennään nyt sitten tämä viikko ...

Illalla saimme vielä Villa Urpulaan kevyt lumisade.
Käytin pimut illan pimetessä pihapissalla ja nautin lyhyestä ulkoilutuokiosta.

Olen muutaman päivän pidättäytynyt koiralenkeistä, mies on ne hoitanut sillä todellakaan en olisi portilta pidemmälle jaksanut kävellä ilman pyörtymistä.

Tosi nopeasti kunto heikkenee tällaisen räkätaudin seurauksena.

No nyt on eka antibiootti otettu ja rukoillen toivon sen alkavan tehoamaan nopeasti,
sillä mun on pakko parantua viikonlopuksi ...

Isäni muistolle

22.11.1926 - 13.12.1963

💔

kokovartalo-jäädytys

Ei pelkästään pakkanen palelluttanut, vaan se jäätävä viima

pureutui takin sisälle saaden aikaan kokovartalo-jäädytyksen.

Rannassa kävimme vain kääntymässä, tänään ei maisemia pystynyt ihailemaan - oli vain kiire kotiin lämpimään.

En haluaisi mennä ulos

tiistai

8. marraskuuta

Pakkasta ei ole montaakaan astetta, mutta tuuli tekee siitä tuplasti kylmemmän.

Ihan hirvittää mennä ulos, pitäisi olla jokin suoja kasvoilla, niin pistävää on tuuli.

tilhet sateessa

torstai

27. lokakuuta

Huonosti nukuttu yö mummokoiran ja yhden ripuloivan koiran vuoksi, sateinen aamu ja päivä, viimeisetkin lumet sulivat, tilhet ihmettelivät tyhjää pihlajapuuta, eläinlääkärissä käynti vei viimeisimmätkin voimat, surullinen mummokoiran voimien hiipumisen vuoksi, kohta on hyvästien aika - sydämeen sattuu ajatuskin siitä. Paljon ajatuksia, silti tyhjä olo.

säikähdystä kerrakseen

keskiviikko

27. heinäkuuta

Tänään sitten nielaisin elämäni ensimmäisen beetasalpaajan.

Kun sydän lyö 6 - 12  ylimääräistä lyöntiä minuutissa,
on aika aloittaa hidastavien popsiminen.

Siinä jäi kauppareissu kesken kun henki salpaantui ja maahan meinasin mätkähtää,

Kyllä eukko pikkaisen säikähti kun joutui sydänfilmiin ja monenmoisiin piuhoihin,
Onneksi pääsin heti kivenheiton päässä olevalle terveysasemalla huolehtivien hoitsujen ja lääkärin hoitoon.

*   *   *

mieltä hyväilee

Varhain aamulla saatiin sankka lumisade niskaamme, kun Selkiksen kanssa käytiin pihatarkastuksella. Takaisin sänkyyn ja pari tuntia vielä untenmailla.

Päivällä saimmekin nauttia mieltä hyväilevästä auringonpaisteesta.

Päivällä lähdettiin rannalle nauttimaan auringosta.
Vesijärven ranta kylpi auringosta.

Nyt viimeistään on hankittava kunnon aurinkolasit.


ps. ilta olikin kipua ja tuskaa.
Nivelrikko-polvi ei tykännytkään lumessa rämpimisestä.
No. nappia naamaan ja koisimaan, eiköhän se jossainvaiheessa rauhoitu.


*   *   *

15. joulukuuta

6.s nilkan fysioterapiakäynti - jalka tulessa ja kolottaa, 

pari joulupakettia postiin,

koirapuistoilua kaverikoiran kanssa,

kaupasta lämmin loimulohen pyrstö mukaan.

Pientä lumihiukkasta lentelee taivaalta,

tietokone reistailee, en näe päivän uutisia - toisiko pukki uuden koneen ...

nyt vielä kahvit ja sitten ansaitut iltapäivätorkut.

*   *   *

13. joulukuuta

Isän muistolle.

Pieni tyttö ikävöi vielä 52 vuoden jälkeenkin.

*   *   *

6 viikkoa lusittu

Kipsi poistettu ja 

6 viikkoa stadissa kärsitty.

Yksin täällä Vääksyssä en olisi millään kolmen koiran kanssa pärjännyt.

Onneksi on tuo stadin kämppä. Miehen ollessa siellä viikot töissä, oli mahdollisuus olla siellä passattavana ja hänen kontolle jäi koirien ulkoilutus.

Ja tietys ystäväni E käytti pimuja päivisin lenkillä.

Minä nautin valmiista ruoasta ja sain kerättyä kiloja vartaloon

 - ja ikävöin ihan mielettömästi maalle.

Viikko sitten kipsi poistettiin ja nyt nautitaan maalaismaisemista jälleen.

Eilen tein ekan kävelylenkin yksin koirien kanssa.

Autolla ajettiin rantaan ja käveltiin tuo (pitkä) suora ilman kainalosauvaa.

Päivisin käydään koirapuistossa purkamassa energiaa.

Tästä se lähtee ... 

puoli vuotta nilkkatuki tukemassa, ettei pääse nilkka uudestaan nyrjähtämään,

ja armotonta treenausta sekä fyssarikäyntejä.

*   *   *

tikit pois

Kinttua näytetty  Päksissä,
tikit poistettu ja kuulema siistin näköinen haava.

Laittoivat saman kipsin takaisin, tosin kavensivat parilla sentillä sitä.

Jalasta oli turvotus poissa ja ilmeisesti lihakset jo hieman mennyt kasaan.

Parin päivän kuluttua saan jo laskea jalan maahan, mutta en saa sillä vielä astua kokonaan

- vain raajan painolla seuraavat 2 viikkoa.

Kivut on lähes kokonaan pois, ainoastaan haavan osuessa kipsin reunaan tuntuu iljettävältä.

Valitettavasti nivelrikkopolvi tahtoo ottaa avio-eron. Ei tykkää työskennellä (kainalosauvojen lisäksi) ilman toista jalkaa.
Väliaikaistahan tämä on - mitä mä tästä valitan . . .

No, kohta 3 viikkoa takana - siis puolivälissä ollaan.



*   *   *

Lasaretissa

Puutarhahommat on loppu tältä syksyltä

- töitä olis ollut vielä paljon 

mutta . . . 

pääsin viime perjantaina 18.9 peruutuspaikalle 

Päijät-Hämeen keskussairaalaan leikkaukseen.

Nilkasta oli nivelsiteet napsahtaneet poikki
- ei mikään ihme, että kaatuilin välillä nenälleni.

Juuri tänän nilkan muljahtelusta viime syksynä kaaduin ja katkaisin ranteeni. 

Onneksi nilkka vihdoinkin korjataan.

Nyt on siis jalka kipsissä ja kävelen ( loikin ja pompin ) ainakin seuraavat 6 viikkoa kainalosauvoilla.

*   *   *

Uusi Vuosi ja häntäluu hellänä

Mä olen kyllä niin tapaturma-altis ihminen, että ihan pelottaa tämä tuleva vuosi.

Ei ehtinyt tätä vuotta kulua kuin kaksi tuntia, kun koiria viedessä pikapissalle pihalle

lentää mätkähdin pihalla persuksilleni.

Alitajuissani varoin päätä ja käsiä, joten kankkuhan se ekana otti kosketuksen jäiseen vesilätäkköön.

Totuushan on se, että selvinpäinhän sitä kaatuessaan satuttaa. En siis tässäkään tapauksessa voi syyttää humalatilaa.

Pari päivää mies ulkoilutti koiria, kun ei kävely ilman kipua onnistunut. Tänään oli tehtävä valinta, lähdenkö miehen mukana stadiin, vai pärjäänkö koiralenkitysten kanssa täällä Urpulassa.

Täytyy myöntää, että tuskallisia nuo lenkkeilyt on, mutta periksi en anna.

Näihin tuntemuksiin ja fiiliksiin

turvallista tätä vuotta teille kaikille.

*   *   *

Reenattu on . . .

Kipu vähentynyt minimiin, turvotus pienentynyt

ja pyykkipoika aukeaa.

Kipsi ja tikit poistetaan torstaina täällä Vääksyssä, ei tarvitse sen takia lähteä stadiin.

*   *   *

Hengissä ollaan

Kesä meni humahtaen - ihana kesä, ihana Vääksy, ihana uusi koti.

Rakastan niin tätä paikkaa.

Nettitauko teki hyvä.
Päivät ja illat pihalla - väsyneenä mutta onnellisena joka ilta sain painaa pääni tyynyyn ja nähdä mukavia unia seuraavasta päivästä.

Syksy saapui ja puutarhassa jatkuisi puuhastelu, mutta kuinka ollakkaan kävelylenkillä nilkka petti yllättäin ja lensin rähmälleni - oikean käteni päälle.

Värttinäluu napsahti poikki ja sain painolastiksi kipsin ja  ainakin 5 viikkoa sitä on pidettävä.

Tämä tapahtui sunnuntaina ja kivut on vielä tosi kovat.

Ensi sunnuntaina on mentävä stadiin uudestaan kuvauttamaan ranne, toivottavasti on luut oikeassa asennossa.

Näin siis meillä,
vadelmantaimet joutuvat nyt odottamaan istuttamista hieman pidempään...