päivän piristäjä

torstai
1. syyskuuta

Voi miten onnelliseksi tulin yhdestä pienestä perhosesta.

kultaiset pellot ja amiraali

sunnuntai
28. elokuuta

Viljapellot on niin kauniin kultaiset väriltään, auringonpaisteessa ihan sokaistuu niitä ihaillessa. Kasvihuoneesta on niin painavia kurkkuja , että meinaa varret katketa. Ja iloksemme Amiraali kävi portinpielessä levähtämässä sireeninlehdellä.

Pitkä, pitkä pääsiäinen

Meidän viikonloppu maalla alkoi torstaina.

Ilma oli mitä mahtavin, eikä ruuhka tavoittanut meitä - kun lähdettiin ajoissa.

Tällainen mökkivahti tuli meitä talon sisällä vastaan. Toivottavasti ei ole mikään lahottaja-tuhooja.

Saa nähdä tuleeko sisälle takaisin, kun kannoin ökkiäisen pihalle.

 Pitkäperjantaina  

aurinko herätti raikkaaseen aamuun.

Rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille metsään. Polvi tosin alkoi aika nopeasti kiukuttelemaan, mutta vauhtia hidastaen ja hammasta purren teimme lenkkimme. Pienestä kivusta huolimatta sielu ja sydän nautti luonnosta

Amore sai ravata omaan tahtii, nuuskia ja kaivella - joo, jotain  p....kin maiskutteli - perkele!

Tulee niin hyvä olo, kun näkee, että koira nauttii.

Sitruunaperhoset ja pari suruvaippaa piristivät reissuamme.

*   *   *