13. päivä kohti joulua

ISÄ

13.12.1963 me jouduimme hyvästelemään sinut.

Äitini menetti miehensä,
minä, siskoni sekä kaksi veljeäni menettivät isän.
Minä olin nuorin, vain 2 vuotta ja 7 päivää vanha,

sisarukseni olivat 5v, 9v, ja vanhin veljeni 10 vuotta.

Äidille jäi neljä itkevää räkänokkaa elätettäväksi,
piti muuttaa pois isän työsuhdeasunnosta ja hankkia työpaikka,
että sai ruokittua nälkäiset suut.

Parhaansa hän teki,

ei meiltä mitään puuttunut - oli aina ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Hankki jopa meille oman kodin - mutta kyllä sinua olisi tarvittu.

Olisin niin halunnut muista miltä tuntuu istua sinun sylissä,
tai laittaa kädet kaulasi ympäri tai
saada hyvänyön suukko poskelle.

Kaksi vuotta olit elämässäni, mutta en muista siitä mitään.
Kunpa edes unissa olisin saanut elää ne kaksi vuotta uudestaan.

Täytin viime viikolla 57 vuotta ja 55 vuotta olen ikävöinyt sinua.

Isä siellä jossain pilvenreunalla

minä rakastan sinua.

Matkaa isän haudalle on jonkinverran,
mutta me käytiin viemässä hänelle kynttilä ja tovin siinä hänelle juttelinkin.
Mieleni oli tietenkin surullinen, mutta samalla tunnen olevani lähempänä häntä
istuessani siinä (kylmällä) haudan reunakivellä.
Ikävä ei kuitenkaan vähene vuosien vierimisestä huolimatta.