Keskiviikkona, siis eilen pakkasin auton taas täyteen tavaraa ja lähdettiin M-ystäväni kanssa kaupunkia karkuun. Itse asiassa ystäväni piti saada kodistaan mahdollisimman kauaksi, että hän joutuisi pakosti pitämään talvilomansa - tai edes osan siitä .
No joo, eihän se hänen loma laiskotellen alkanut . . .
Ensin pihalla oli lumityöt, minä lumikolalla ja hän heilui lapion kera. Tosin välillä minä ehdin rupatella toisen aitanaapurin ja ohi kävelevän koiranulkoiluttajan kanssa . . .
Sisällä sovittiin, että kun hän putsaa uunin, niin minä teen sapuskan.
Uuni oli siis vielä edellisten omistajien jäljiltä - ei törkyisessä kunnossa, mutta kyllä pata-pataa piti käyttää.
Hyvin tehdystä uurastuksesta tuli sen mukainen kiitos.
Tänään torstaina
heräiltiin mukavasti aamusella, mutta nautiskeltiin kiireettömästä aamupäivästä.
Talossa ei ole vielä seinillä kelloja, joten ajankulusta ei tajua mitään. ( Eikä lomalla kelloja tarvitse nähdäkään). Ps. onneksi ystäväni ei pahemmin vihoitellut eilisen lumityön jäljiltä.
Kävelylenkillä tutustuimme Urpulan kulmiin ja käytiin ostarilla ostamassa lukkoöljyä. Ulko-oven lukko hieman kenkkuilee ja avain meinasi jäädä lukkoon.
En muista kaupan nimeä ( tarkistan sen huomenna), mut siellä oli kaikkea kivaa - ostoksiakin tuli tehtyä :-)
Ja sinne sai ottaa koirankin mukaan.
Vielä en tiedä mistä tuo Männikkö-nimi tulee, ilmeisesti männikön pysäkki
- pitänee tutustua paikalliseen historiaan.
Amore nuuski ja tutkiskeli pihan nurkkia ja ihan himona yritti saada syödyksi lintujen ruokintapaikalla pudonneita talipallomuruja - ja taisi onnistuakin kun vatsa myöhemmin hieman oireili. Toivottavasti ei yöllä ruikuloi matoille.
Iltasella ei saatu mitään järkevää aikaiseksi, mutta huomenna on päivä uusi.
PS.Mä oon ihan rakastunut tähän paikkaan!
