Lumipyryssä joogaamaan

Vanha teksti, tämäkin mikä ei ole lähtenyt kuvan kera. Taitaa olla helmikuulta-19.

Muistan edelleen tuon päivän ja illan 😛

Koko päivän satoi lunta, sade oli jo alkanut viime yönä.

Onneksi Asikkalassa toimii kunnan aurauskalusto kiitettävällä vauhdilla, sillä hieman jännitin pääsenkö illan joogasessioon. Vain loppumatkan pieni pätkä ( kävelytien risteys) jonka joutui autolla ajamaan päästäkseen salongin pihalle oli lumisempi.  Vauhtia koneeseen niin perille päästiin 😌

Ja kotimatka mieli taivaissa kun olo oli väsynyt, mutta niin ravittu - jooga on niin mun juttu.

Et ehkä arvaakaan kuinka fyysisestä lajista on kyse.

I am happy 💝   

8. päivä kohti joulua

Saimme taas lunta valaisemaan maailmaa.
Tosin se saattaa jo huomenna olla sulanut, sen verran märkää se on
- mutta tänään luonto oli puhtaan valkoinen.

Meillä oli iltapäivästä siskontytön kanssa kiva yhteinen tapahtuma.
Vääksyn joogasalingissa oli Yinjoogaa Emilia Kujalan ohjaamana.
Sen vuoksi minulla oli toiveena parantua ja  aika hyvin mä sen 2,5 tuntia jaksoinkin, mitä nyt välillä sain yskänpuuskia - mutta hyvää se teki jäykistyneille jäsenilleni.

Kyseessä oli siis sellaista hidasta venyttelyä.

Tämä tapahtuma kestää kaksi päivää ja huomenna mukaani tulee eräs ystäväni.

tänäänkin kohti mielenrauhaa

Aurinkotervehdys B

Mielettömän yksinkertaisen ihana idea laittaa lyhty tuollaiseen oksaan roikkumaan.
Iltahämärissä valo loisti kutsuvasti.

Näitä askelia seurasin seuraavien lyhtyjen luokse . . . 

ja rappuja kiiveten kohti valoon ja lämpöön,
sisälle Joogasalonkiin.