Mä olen kyllä niin tapaturma-altis ihminen, että ihan pelottaa tämä tuleva vuosi.
Ei ehtinyt tätä vuotta kulua kuin kaksi tuntia, kun koiria viedessä pikapissalle pihalle
lentää mätkähdin pihalla persuksilleni.
Alitajuissani varoin päätä ja käsiä, joten kankkuhan se ekana otti kosketuksen jäiseen vesilätäkköön.
Totuushan on se, että selvinpäinhän sitä kaatuessaan satuttaa. En siis tässäkään tapauksessa voi syyttää humalatilaa.
Pari päivää mies ulkoilutti koiria, kun ei kävely ilman kipua onnistunut. Tänään oli tehtävä valinta, lähdenkö miehen mukana stadiin, vai pärjäänkö koiralenkitysten kanssa täällä Urpulassa.
Täytyy myöntää, että tuskallisia nuo lenkkeilyt on, mutta periksi en anna.
Näihin tuntemuksiin ja fiiliksiin
turvallista tätä vuotta teille kaikille.
* * *
Persetti, ei oo kivaa. Maalla tarttetaan nastakenkät jalkoihin. Mä kaatuisin muuten joka päivä useesti, jos ei kenkissä ois nastoja.
VastaaPoistaMulla on lenkkikengissä nastat, mut kun piti ihan nopeasti nurmikolla koiraset käyttää, niin en viitsinyt alkaa nauhoja sitomaan.
PoistaTyhmästä päästä kärsii (iso persusta) koko kroppa ;-)
Toiset nastakenkät kannattaa olla sellasset, mitkä voi sujauttaa jalkoihi. Esim nilkkurisaappaitten kantapäihi vois laittaa 4-5 polkupyörän nastaa. Suutarit tekee noita hommia. :)
VastaaPoistaTuo likin uusi juttu. Taidanpa käydä paikallisella.
VastaaPoistaSiis oli uusi juttu.
Poista