Meillä oli kunnia päästä viettämään pienen pojan synttäreitä ja samalla tavattiin kauempana asuvia rakkaita sukulaisia - aivan ihana päivä.
torstai 9. maaliskuuta 2017
Bileissä
Aika söpöjä
Tilaan nykyisin kananmunat Aittolahden tilalta - lähiruoka on muutenkin lähellä sydäntä. 30.n kappaleen satsi maksaa 8 euroa ja tuodaan tänne Vääksyyn. Kanoja syötetään hyvin, elävät hyvissä oloissa ja tuottavat maukkaita munia. Ovat todella hyviä ja tuoreita, eivät ehdi virua varastoissa.
Nyt tänne on perustettu oma Reko-ryhmä, josta jatkossa saadaan muitakin paikallisia tuoreita ruoka-aineita.
Tykkään kovasti 😊
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
lauantai 25. helmikuuta 2017
torstai 23. helmikuuta 2017
viikon varrelta
Vokkaaminen on tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.
Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.
Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,
mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.
Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.
Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.
Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.
Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.
Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.
Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.
Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.
Tunnisteet:
Amore,
arkea,
helmikuu,
herkut,
ihmetyksen aihetta,
keittiössä,
kiitollinen,
kipua,
kissa,
kissajutut,
koirat,
kokkailua,
kotikulmilla,
kylmää,
kävelyllä,
lumijuttua,
lumimaisemat,
maisemat,
pihalla,
Selkis
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
tuplasti
Edellisessä postauksessa kerroin maanantaisesta vierailusta
koirien kanssa Vesijärven rannalla.
Jotenkin vaan silloin oli mieleni tulvillaan onnellisuutta,
sillä katseeni kohdistui taas kerran sydämeen - maassa jäiseen lumeen uppoutuneeseen kiveen,
Tuskinpa se olisi ollut sydämen muotoinen jos olisin sen kaivanut ylös, mutta jätin sen paikoilleen ja tovin sitä ihailin - varjellen kuin pientä aarretta etteivät koirat ruiki sen päälle.
Toivottavasti joku muukin huomaisi sen pienen kauneuden.
Takaisinpäin autolle kävellessä oli aurinko jo sulattanut osan kävelyreitistä ja maa oli likaisen loskainen. Kaikki loska ei kuitenkaan ole vain pelkkää likaa, se voi olla myös taidetta, niin kuin tämä näky. Minä näen siinä aivan selvästi sydämen, joku muu näkee siinä jotain muuta tai pelkän loskaläntin.
Olen kyllä onnellisessa asemassa kun luoja suo minulle näitä pieniä luonnon ihania sydämellisiä hetkiä. Pieni on kaunista, kun vain ihmiset kykenisivät kiireiltään näkemään pienet luonnon ihmeet.
Lähetän sinulle tänään kaksin verroin rakkautta ja onnea päivääsi.
maanantai 13. helmikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











