Vierastyövoimaa

M tuli stadista yökylään ja pääsi heti ruumiilliseen työhön , kun kipeän ranteeni vuoksi oli lumityöt jäänyt kesken. Kyllä autolla pihaan pääsi, ei sitä lunta niin paljon pihalla enää ollut, mutta pienoista siistimistä vielä riitti.

Hän toi koirulaisille lahjat, mitkä kesti ehjänä tasan vartin.

Tykkäävät kovasti vinkuvista leluista - saalistajia, äänettömäksi pitää saada.

*   *   *

Rakastan / keittiönäkymä

Rakastan niin tätä näkymää keittiön ikkunasta portille.

Rakastan lunta ja nyt sitä tänne Päijät-Hämeeseen on satanut.

Rakastan asua tässä talossa.

Rakastan jopa näitä kylmiä talon nurkkia ja tuulen huminoita seinissä.

Rakastan pihaa, pihasaunaa ja Vääksyn pientä kyläyhteisöä.

Täällä on niin kaunista, jopa piiskaava lumipyry ei saa mua lähtemään täältä pois.

Kiitos rakas mieheni, kun teit tästä mahdollista!

*   *   *

pieniä paleltaa

*   *   *

Pakkasilla

*   *   *

Kauppareissun aikana tapahtuu

Mitä meillä kotona tapahtuu sillä aikaa kun käyn kaupassa ?

Useimmiten koiraset taitavat nukkua,

mitä nyt välillä olkkarin ikkunasta kyyläilevät ohi kävelijöitä

ja todennäköisesti Selkis haukkuu niille.  

Amore alkaa ketjureaktiona ,haukkumaan kun luulee jonkun tulevan meille kylään.

Mutta todennäköisesti lähinnä koirat nukkuvat sillä aikaa.

MUTTA, sitten taas toisinaan . . . 

Vierashuoneesta löytyi kiinnostava kori täynnä kiinnstavia juttuja.

Todennäköisesti kyseessä on ollut Selkis ja mamille tuoksuvat vaatteet.

PS. Jos syyllinen olisi ollut Amore, 

olisi tuo edessä oleva lapanen purtu rikki.

*   *   *

Loppiainen ja pakkasta piisaa

Mittarissa  -14,4 astetta, mutta

aurinko, 

tuo ihana näky pimeyden keskellä.

Nyt taas jaksaa - tulee sitten taivaalta vaikka pikku-ukkoja.

Leppeää Loppiaista 

- kevättä kohti mennää rytinällä.

*   *   *

Uusi Vuosi ja häntäluu hellänä

Mä olen kyllä niin tapaturma-altis ihminen, että ihan pelottaa tämä tuleva vuosi.

Ei ehtinyt tätä vuotta kulua kuin kaksi tuntia, kun koiria viedessä pikapissalle pihalle

lentää mätkähdin pihalla persuksilleni.

Alitajuissani varoin päätä ja käsiä, joten kankkuhan se ekana otti kosketuksen jäiseen vesilätäkköön.

Totuushan on se, että selvinpäinhän sitä kaatuessaan satuttaa. En siis tässäkään tapauksessa voi syyttää humalatilaa.

Pari päivää mies ulkoilutti koiria, kun ei kävely ilman kipua onnistunut. Tänään oli tehtävä valinta, lähdenkö miehen mukana stadiin, vai pärjäänkö koiralenkitysten kanssa täällä Urpulassa.

Täytyy myöntää, että tuskallisia nuo lenkkeilyt on, mutta periksi en anna.

Näihin tuntemuksiin ja fiiliksiin

turvallista tätä vuotta teille kaikille.

*   *   *