vuoden eka yö ja päivä

Vuosi 2018
on alkanut meillä Urpulassa suhteellisen rauhallisesti.
Koirat oli loppupeleissä yllättävän rauhallisia vaikka naapuri räiskytteli valotaidetta ilmaan ihan meidän olohuoneen ikkunan lähellä. 

 

Saimme olla siis aitiopaikalla  "ihastelemassa"  kun tyypit polttivat rahaa taivaan tuuliin.

Aamulla oli suojakeli ja lunta vielä ihan reilusti maassa

ja iltapäivästä sitä satoi lisää.

Oltiin poltettu jouluna kaikki ulkoroihut, eikä eilen kaupassa ollut enää yhtään roihuja myytävänä,

keksi ukkokulta laittaa käytetyistä muisto(hauta)kynttilöistä suoja kynttilöille.

Saatiin niistä kiva kynttiläkuja talolta portille.

Aamulla oli kivoja linnunjälkiä vieläkin palavan kynttilän ympärillä.

Mielikuvituksissani näin pienten lintujen värjöttävän kynttilöiden ympärillä lämmittelemässä . . . 

😃😃😃

kuvio kahvissa

Helmikuussa luetaan ennusteita kahvista.

Mitähän tuo kuvio merkitsee . . . 

Syödään munia . . .

Munataxi kävi taas Vääksyssä.

tulevaa kohti

Presidentin Uuden Vuoden puhe

Kuuntelin tänään mielenkiinnolla pressamme puhetta, siinä oli muutama hyvin sanottu juttu.

Onkohan vaimo ollut  "sanaseppänä".

"Kaikki eivät juhli kanssamme.
Ilotulitukset, juhlan humut, saati juhlapuheiden sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elämä on liian vaikeaa".

"Me kuljemme varjojen maailmassa".
"Varjojen maailma vaatii vastineen. Jos on ymmärrystä ja osallisuutta kansassa, ihmiskunnassa tai luomakunnassa,  varjo väistyy".

Hieman huolestuttavalta kuulosti tämä sanoma.

"Eu on menettänyt asemiaan kansainvälisessä politiikassa.

Nyt on enteilty, että presidentit Putin ja Trump tulevat käymään keskustelua Euroopasta, yli Euroopan".

"Satavuotiaan Suomen yksi tärkeä sanoma voisi olla:
Sinä voit hyvin kun kukaan ei voi pahoin.
Siis auta minkä voit".

"Toinen sanoma voisi olla:

Tunne kohtuudella vastuusi, edes omasta itsestäsi.

Siis tee minkä kykenet.
Näin toimien olet osallinen, osallisena tässä kansakunnassa".

Näitä juttuja pohdin koko illan.

kääpiöotuksien taloja

lauantai
17. syyskuuta

Pieniä yksityiskohtia Villa Urpulan pihalta.

Tykkään niin noista pienistä sienistä, ne on kuin taloja, jossa asustaa kääpiöotuksia.
Mielikuvitus alkaa heti laukkaamaan, kun tekis mieli kirjoittaa tarinoita sienitalojen asukkaista.