Joka aamu hän saapuu ikkunani eteen,
aluksi piiloutuu puun rungon taakse,
kurkkaa sieltä,
kurkkaa toisenkin kerran,
kolmannella kerralla kurkatessaan hän nokkaisee palan talipötköstä.
Hän on pieni käpytikka
ja hän sai nimekseen
Väinö.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti