keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

unikeonpäivä - seitsemän nukkujan päivä



Unikeonpäivä,monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä
Se on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin   Efesoksen seitsemää unikekoa.



Legendan mukaan päivän vietto perustuu tarinaan, jonka mukaan seitsemän Efesolaista kristittyä pakeni keisari Deciuksen vainoa piiloutuen luolaan, jossa he nukkuivat aina vuodesta 249 vuoteen 447. Nämä myöhemmin pyhimyksiksi julistetut nukkujat olivat Maximus, Malcus, Martinianus, Dionysius, Johannes, Serapion ja Konstantinus.
Nykyisessä almanakassa unikeonpäivä on vuodesta 1709.

Kansanuskomuksen mukaan se, joka herää unikeonpäivänä viimeisenä, on väsynyt koko vuoden. Tapana on ollut myös jollain tavoin kiusata pisimpään nukkujaa.
 – Naantalissa Vuoden Unikeko heitetään mereen.
Kansanuskomuksiin kuuluu myös yleinen enne:
 -  jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa seitsemän viikkoa yhtä mittaa.
Muun muassa Saksassa,Tanskassa, Englannissa ja Virossa  sitä vietetään edelleenkin kesäkuun 27 pvä,  mutta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on 27.heinäkuuta.

Naantalissa unikeonpäivän juhla viihdytti kylpylävieraita

Suomessa Unikeonpäivän viettoon kuulunut tapaperinne liittyy hyvin olennaisesti kylpyläkaupunkeihin ja niiden luomaan sosiaaliseen taustaan. On siis hyvin luonnollista, että myös Naantalissa Unikeonpäivää on ryhdytty viettämään jo vanhan kylpylän kukoistuksen aikana 1800-lvulla.

Terveyslähdepaikkakuntana tunnettu Naantali sai uuden kylpylän vuonna 1869, jolloin Unikeonpäivän juhlallisuuksia aloitettiin kunnolla kehittää nimenomaan kylpylävieraiden viihdyttämiseksi.
Varhaisin tunnettu lähdemerkintä Naantalin unikeonpäivän vietosta on sanomalehtiuutinen vuodelta 1886, jossa kerrotaan päivää vietetyn ”kuten ennenkin”.
Unikeonpäivän ohjelma noudatti perinteistä kaavaa, jolloin aamun sarastaessa kokoonnuttiin Merisalonkiin, jossa tarjottiin kahvia, teetä sekä tietenkin Viluluodon terveysvettä.
Myöhässä tulijat toivotettiin tervetulleeksi heittämällä heitä takiaispalloilla.
Tarjoilun jälkeen lähdettiin kulkueessa kiertämään kaupunkia, soittokunta marssi edellä ja kylpylä- ja kesävieraat tulivat perässä torvineen, räikkineen ja kattilankansineen. Äänekkään kulkueen tarkoitus oli herättää koko kaupunki. Joskus joku saatettiin herättää heittämällä hänet leikkimielellä mereen. Kulkueen jälkeen päivää jatkettiin Merisalissa Unikeonpäivän tanssein.
Perinne oli jo rappeutumassa, kunnes se 1950-luvulla herätettiin uudelleen henkiin. 
(Deski/ MTV3)



*   *   *


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti