ainoa murheenkryyni

. . . on tämä kuvassa oleva kumpare, sekä kuvasta oikealla olevan maakellarin  katto.

Tuon nyppylän takana on loiva pudotus tontin rajalle sekä verkkoaita ja naapurin autotalli.  Aidan reunus oli pusikkoinen, risuinen ja ainakin viiden vuoden kuivuneet lehdet ym. Lisäksi sieltä löytyi lasinsirpaleita ja peltitölkin kansia, sekä muoviroskaa.  Onneksi koira ei ole siellä käynyt, kun on ollut sellainen ryteikkö.

Pakko saada alue siistiksi, ettei tarvitse pelätä koiran loukkaantuvan - koiran on saatava käyskennellä vapaana koko tontilla.

Kaadoin viime viikonloppuna pusikot sekä  pajukon ja  pienet koivut. Haravoin nyppylän laen - kuivuneita lehtiä tosi paljon ( tuolla alueelta oli  kaadettu iso koivu).

Vuorenkilpi sai radikaalin harvennuksen, lehtien alta löytyi mädäntyneitä vanhoja lehtiä sekä kotiloita.  Ei mikään ihme että kotilot/etanat viihtyvät tontilla jos siellä on tuollaisia  kosteikkoja.  Mieli tekisi repiä kaikki vuorenkilvet pois.

Sain myös haravoitua rinteen ja kaikkien kuivuneiden lehtien alta löytyi pienen pieniä scilloja ja paljon kotiloita ! ! !

Tässä on kuva maakellarin katolta.

Se oli myös ryteikköinen ja monen vuoden kuivuneiden lehtien peittämä - ihan ällötyspaikka.

Sieltä myös sahasin "miehen ranteen" mittaisia koivuja ja pajuja, sekä aidan toisella puolella kasvavan tuomen oksia ( oksia, mitkä oli kasvanut tontin sisäpuolelle).  Jätin muutaman villivadelman taimen, katsotaan tuleeko niistä mitään.

Istutin muutaman tontilta (murmikolta/ sammalikosta)  löytyneen kevätesikon taimen - toivottavasti alkavat kasvamaan siinä paikassa.  Jotain nopeasti kasvavaa tuohon pitäisi istuttaa, kun aidan toisella puolella on normi kulkuväylä ja haluaisin saada paikasta siistin ohikulkijoita nähtäväksi.

Kyllä on muuten paljon kävelijöitä tuolla tiellä ja kyllä pitkään katsovat mitä milloinkin tehdään tai ollaan tehty. Mukavaa, kun muutavat ovat tervehtineet ja jopa jääneet hetkeksi juttelemaan.  Amoren rauhallisuutta ja kiltteyttä ovat ihmetelleet, jopa sellaiset ohikulkijat, joiden oma koira on kovin haukkunut meidän koiralle.

Ihan mukavaa  väkeä tuntuvat hämeläiset olevan, uskoisin viihtyväni kunhan vain päästäis muuttamaan. Ainakin aitanaapurit ovat mukavia. Toisella puolella on viime syksynä talonsa ostaneet nuoripari pienen pojan ja koiran (Forrest) kanssa.  Toisella puolella oleva isäntä tuo viikonloppulehtensä meille luettavaksi, emäntä ei ole vielä näyttäytynyt tontilla, mutta heidän koirulaiset on meille ja Amorelle jo juttututtuja.
On meillä käynyt hyvä tuuri, kun koirat tulevat toimeen keskenään - ei tarvitse pelätä vihaisen koiran hyppäämistä meidän tontille.

Tulevana viikonloppuna jatkuu kmpareen valtaus.
Se ryteikkö jatkuu muuten jonkin matkaa vielä pihasaunan taakse, eli hommat ei nopeasti lopu.

Puuhailusta lisää myöhemmin.

PS: Auton takaosa on täynnä vuokrapalstalta kaivettuja kasvejä mukaan vietäväksi :-)

Nyt nukkumaan, 

että jaksaa vielä huomisen puolikkaan päivän töissä ennen Urpulaan pääsyä.

*   *   *